Akvamariinin värinen Atlantti

Kasviplankton on yleisin merissä oleva elämänmuoto; se koostuu vapaasti vedessä leijuvista mikroskooppisen pienistä levistä, joita pelkästään Itämeressä on pari tuhatta erilaista lajia. Maailman valtamerissä erilaisten kasviplanktonlevälajien määrä on huomattavasti suurempi. Samaan tapaan kuin kasvit kuivalla maalla, muuntavat levät Auringon energiaa vihertävän klorofyllin avulla yhteyttämällä kemialliseksi energiaksi. Koko meriekosysteemi toimii suurelta osin kasviplanktronin avulla ja merien levät ovatkin planeettamme tärkeimpiä hapen tuottajia ja hiilidioksidin sitojia.

Yksittäiset levät ovat kooltaan vain millimetrin kymmenesosan ja tuhannesosan välillä, eli tietokoneen kuvaruudun yhteen pikseliin niitä mahtuu jo tuhansia. Vaikka levät ovatkin hyvin pieniä, saattavat kasviplanktonkasvustot laajeta suuriksikin, jolloin ne yleensä näkyvät laajoina akvamariinin värisinä lauttoina meren pinnalla. Kasviplankton lisääntyy suvuttomasti ja koska solut ovat hyvin pieniä sekä meressä lähellä toisiaan, kasvaa planktonlevä hyvin tehokkaasti. Toisinaan lämpimien merivirtojen osuessa sopivasti levälautat laajenevat erittäin nopeasti ja muodostavat avaruudestakin selvästi näkyviä suuria lauttoja. Leväkukinnat näkyvät erityisen hyvin meren pinnan väriä mittaamaan tarkoitetuilla laitteilla, kuten esimerkiksi Envisat-ympäristötutkimussatelliitin MERIS-kameralla.

Suurin osa kasviplanktonista on muille eläimille vaaratonta, vaikka se näyttääkin läheltä katsottuna limamaiselta. Normaalisti kasviplankton on monien meren elävien perusruokaa ja esimerkiksi suurempien eläimien ja kalojen syömä eläinplankton käyttää puolestaan kasviplanktonia ravintonaan. Levä on merissä yhtä tärkeää ravintoa kuin heinä ja ruoho ovat monille maanpäälisille eläimille; kasviplankton on meren ravintosyklin perusta ja se vaikuttaa koko planeetan hiilikiertoon ja siten myös maailmanlaajuiseen ilmastoon.

Osa levistä voi olla myös vaarallisia. Varsinaisten myrkyllisten levien lisäksi normaalisti vaarattomat levät muodostavat toisinaan niin voimakkaita leväkukintoja, että ne käyttävät lähes kaiken meressä niiden ympärillä olevan hapen ja tukehduttavat kaloja. Vaikka leväkukinnat ovat satelliittikuvissa yleensä kauniin näköisiä, ovat ne erittäin harmillisia etekin suuremmille kaloille sekä kalanviljelylaitoksille, jotka eivät voi siirtyä muualle levälautan edestä. Kokonaisen viljelylaitoksen kalat voivat menehtyä jopa päivän kuluessa.

Haitallisten leväkukintojen määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen kolmen vuosikymmenen kuluessa oletettavasti maailmanlaajuisen ilmastomuutoksen myötä. Satelliittien avulla ei kukintoja voida luonnollisestikaan estää, mutta niiden avulla pystytään seuraamaan paremmin missä haitallisia leväkukintoja on ja minne ne ovat siirtymässä. Satelliittikuvat näyttävät selvästi miten levälautat kehittyvät ja niiden avulla levistä voidaan käydä ottamassa näytteitä, jotta voidaan selvittää onko mukana myrkyllisiä leviä - esimerkiksi sinilevää.

Itämeren levätilanne on tällä hetkellä hyvä ja eikä sinileväkukintoja ei ole odotettavissa ennen vesien lämpenemistä yli 15°C:n lämpötilaan. Merentutkimuslaitos seuraa yhdessä ympäristöhallinnon kanssa Itämeren levätilanteen kehitystä satelliittikuvien ja laivoilta tehtävien havaintojen avulla. Lisätietoja tilanteesta päivitetään jatkuvasti osoitteessa www.levatiedotus.fi olevalle sivustolle.