ESA title
1. Ensimmäinen pääjohtaja. 2. IUE-satelliitti. 3. Meteosatin ensimmäinen kuva. 4. ESAn peruskirjan allekirjoitus
Agency

ESA täytti 30 vuotta!

31/05/2005 174 views 0 likes
ESA / Space in Member States / Finland

Toukokuun 31. päivänä Euroopan avaruusjärjestö täytti 30 vuotta. Järjestö kerää yhteen jäsenmaidensa mahdollisuudet ja suuntaa ne yhteisiin tavoitteisiin avaruuden tutkimisessa ja hyödyntämisessä. ESA noussut muutamassa vuosikymmenessä maailman avaruustoimijoiden kärkikaartiin.

Kun kaikki alkoi, oli eurooppalainen menestystarina avaruustoiminnassa vain pelkkää haavetta. Maailma oli jakautunut kahden suurvallan ympärille omiin leireiheinsä, joissa niin Neuvostoliitto kuin Yhdysvallatkin pyrki käyttämään lähes saavuttamattomissa olevaa sotilaallista ja poliittista ylivaltaansa, niin Maan päällä kuin avaruudessakin. Siitä huolimatta viimeisten vuosikymmenien aikana Eurooppa onnistui nousemaan jaloilleen ja saamaan jopa kiinni nämä avaruuden jättiläiset monilla avaruustutkimuksen ja avaruustekniikan hyötykäytön alueilla. Nykyisin Eurooppa on tunnustettu kumppani kummankin avaruusvallan kanssa ja erityisesti avaruustieteen, kaukokartoituksen, satelliittitietoliikenteen ja kantorakettien tapauksissa on Eurooppa on edelläkävijoiden joukossa.

ESAn peruskirja allekirjoitettiin Pariisissa 30. toukokuuta 1975
ESAn peruskirja allekirjoitettiin Pariisissa 30. toukokuuta 1975

"ESA syhtyi toukokuun 31. päivänä 1975, jolloin se jatkoi kahden edeltäjänsä ESROn ja ELDOn jalanjäljillä. Ja nyt ESA itse on täyttänyt 30 vuotta. Se on suuri saavutus! Tässä lyhyessä ajassa ESAsta on kehittynyt eräs johtavista avaruusjärjestöistä koko maailmassa. Avain tähän menestystarinaan on ollut kansainvälinen yhteistyö - ensiksi järjestön omien jäsenvaltioiden kesken ja toiseksi kaikkien muiden avaruusvaltojen kanssa", sanoo ESAn pääjohtaja Jean-Jacques Dordain.

"Olen erityisen otettu ollessani järjestön pääjohtaja juuri nyt kun ESA juhlii 30 vuotiasta historiaansa, sillä tänä vuonna olemme nähteet jo monta suurenmoista saavutusta: Huygensin laskeutuminen Titaniin, Ariane 5:n uuden version laukaisu ja Eneide-lento Kansainväliselle avaruusasemalle - vain muutamia huippukohtia mainitakseni."

"Kaikista näistä saavutuksista kiitokset kuuluvat jäsenmaillemme, koko ESAn henkilökunnalle, alihankkijoillemme ja kaikille heille, niin kansallisissa avaruusvirastoissa kuin teollisuudessakin ympäri Euroopan, jotka ovat olleet mukana pioneerityössä 1960-luvulta alkaen ja jotka ovat uskoneet ESAan uhraten sille aikaansa ja vaivaansa, siten tehden mahdolliseksi ESAn kasvamisen. Meitä odottaa tulevaisuudessa vielä monta uutta haastetta!"

30 vuoden ajan jatkuneen menestyksen valossa ESA tiivistää parhaillaan yhteistyötään Euroopan unionin kanssa, jotta eurooppalainen avaruussektori voisi olla paremmin mukana EU:n politiikassa ja Euroopan kansalaisten elämässä. Tämä yhteistyö johtaa yhteiseen eurooppalaiseen avaruussuunnitelmaan, joka tuo sille pysyvän paikan kansainvälisen kilpailun eturintamassa. Eurooppalaista avaruuspolitiikkaa muotoillaan Euroopan yhä kunnianhimoisempien päämäärien mukaisesti. Erityisesti liikenteen, ympäristönsuojelun, turvallisuuden, maatalouden ja teknologian aloilla avaruus on muodostumassa olennaiseksi osaksi eurooppalaista politiikkaa ja nousemassa osaksi Euroopan kansalaisten arkipäivän tarpeiden tyydyttämistä. Avaruustoiminta tulee kasvamaan ja siirtymään yhä yhteisemmäksi hankkeeksi tulevaisuudessa, ja ESA sopeutuu tilanteeseen ottamalla harteilleen yhä suuremman osan eurooppalaisen avaruussektorin kehittämisessä.

Hankala alku

1960-luvulla eurooppalainen yhteistyö oli vielä lapsenkengissä.
1960-luvulla eurooppalainen yhteistyö oli vielä lapsenkengissä.

Euroopan menestys avaruustoiminnassa on erityisen kunnioitettava saavutus, kun otetaan huomioon taustalla olevat erilaiset edut, päämäärät, poliittiset ja taloudelliset lähtökohdat sekä eri maiden erilainen suhtautuminen kansallisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin. Toisin sanoen: 40 vuotta sitten Eurooppa oli yhteisen elämän opettelun alkuvaiheessa. Tämä näkyy hyvin myös siinä, että avaruustoiminnassa oli kaksi hallitustenvälistä eurooppalaista järjestöä: ESRO oli perustettu tieteellisten satelliittien kehittämistä ja rakentamista varten, ja ELDO oman kantoraketin kehittämiseksi.

ERSOn ensimmäisen satelliitin laukaisu toukokuun 17. päivänä 1968 onnistui hyvin, mutta se johti myös järjestön ensimmäiseen kriisiin. Oli epäselvää, pitäisikö järjestön keskittyä vain tieteellisiin satelliitteihin, vai ottaa mukaan toimintaansa myös avaruutta hyödyntävät satelliitit - erikoisesti tietoliikenne- ja sääsatelliitit - jotka ESROn peruskirja nimenomaan rajasi toiminnan ulkopuolelle.

Vasta neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1972, tämä ristiriitaisuus saatiin ratkaistua. Tuolloin päätettiin, että järjestön tieteellisten satelliittien ohjelma on kaikille jäsenmaille (Belgia, Saksa, Tanska, Ranska, Iso-Britannia, Italia, Alankomaat, Ruotsi, Sveitsi ja Espanja) pakollinen ja jäsenmaat osallistuvat sen rahoittamiseen bruttokansantuotteidensa mukaan suhteutetusti. Sen rinnalle perustettiin uusi valinnainen soveltavien satelliittien ohjelma, johon jäsenmaat ottaisivat osaa haluamassaan laajuudessa.

Myös kantorakettijärjestö ELDOlla oli ongelmia. Se perusti Euroopan ensimmäisen rakettikoeaseman eteläiseen Australiaan, Woomeraan, ja käynnisti vuonna 1964 oman kantoraketin kehittämisen. Kantoraketin nimeksi annettiin Europa-1. Kun sen kaikki laukaisut Woomerasta epäonnistuivat, siirrettiin laukaisut Kourouhun Ranskan Guyanaan. Päiväntasaajan luona sijaitseva Kourou tunnustettiin paremmaksi paikaksi geostationaariradalle laukaistavien satelliittien lähettämiseen.

Europa-2 oli edeltäjästään kehitetty versio, johon oli lisätty kiiteällä polttoaineella toimiva vaihe, mutta senkin ensilento 5. marraskuuta 1971 epäonnnistui. Niinpä kantorakettiohjelma lopetettiin vuonna 1973, jolloin myös edelleen parannetun Europa-3:n kehittäminen keskeytettiin. Näin ollen ELDO ei onnistunut saavuttamaan sille asetettua päämäärää, oman satelliitin lähettämistä avaruuteen Europa-kantoraketilla.

Euroopan avaruusjärjestö perustetaan 1975

Riippumaton pääsy avaruuteen on tärkeää Euroopalle
Riippumaton pääsy avaruuteen on tärkeää Euroopalle

Tilanne vaati välittömiä poliittisia päätöksiä. Erityisesti Ranskan määrätietoinen pyrkimys johti uuden sukupolven kantoraketin, L3S:n (Europa-3:n korvaaja), suunnittelun käynnistämiseen. Erityisesti Ranskan kannalta riippumaton pääsy avaruuteen oli erityisen tärkeää - ja sen epäluulo kummankin avaruuden supervallan monopolien varaan jättäytymistä kohtaan oli perusteltua. Päinvastoin kuin Yhdysvallat oli vakuuttanut, sallittiin esimerkiksi Euroopan ensimmäisten geostationaarisatelliittien (ranskalais-saksalaiset Symphonie -satelliitit) laukaisu amerikkalaisella kantoraketilla vasta sen jälkeen, kun Eurooppa oli luvannut käyttää satelliitteja vain kokeilumielessä ja olla sallimatta niiden kaupallista hyödyntämistä.

31. heinäkuuta 1973 Brysselissä pidetyssä ministerikokouksessa sovittiin laaja-alaisesti monista avaruutta koskevista asioista ja luotiin pohja eurooppalaiselle, menestyksekkäälle ja kohti tulevaisuutta katsovalle avaruusohjelmalle. Sen olennaisin osa oli kunnianhimoinen L3S:n kehitysohjelma. Kantoraketti nimettiin pian Arianeksi ja siitä tuli sittemmin yhteisen eurooppalaisen avaruusohjelman symboli. Sen kehittäminen jatkui juuri perustetun uuden organisaation puitteissa: Euroopan avaruusjärjestö yhdisti ESROn ja ELDOn ja aloitti virallisesti toimintansa toukokuun 31. päivänä 1975.

ESAn kymmenen perustajajäsentä olivat aikaisemmassakin yhteistyössä mukana olleet Belgia, Saksa, Tanska, Ranska, Iso-Britannia, Italia, Hollanti, Ruotsi, Sveitsi ja Espanja. Samana vuonna 1975 mukaan liittyi vielä Irlanti. Sen jälkeen Itävalta, Norja, Suomi, Portugal ja Kreikka ovat myös liittyneet mukaan. Kun mukaan lasketaan vielä liittymässä oleva Luxemburg, on vuoden 2005 lopussa ESAssa 17 jäsenmaata. Kanada osallistuu moniin ESAn ohjelmiin pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen mukaisesti, minkä lisäksi Unkari ja Tsekki ovat juuri aloittaneet yhteistyön ESAn kanssa.

Related Links

Related Links