Naisten avaruussimulaatio lähestyy loppuaan

"Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt", kirjoittaa Hanna Pyysalo Toulousesta. "Tästä viikosta alkaen rauhalliset päivät jäävät taakse. Suuri osa tutkijoista on ollut poissa vuodelevon ajan ja nyt he palautuvat hiljalleen tälle tontille ja tämä rakennus elävöityy uusien koekierrosten myötä. Makoilu on itsessään ihan mielenkiintoista, mutta nyt täällä on ilmassa taas tekemisen meninki!"

Hannan – eli koehenkilö K2:n – mainitsema rakennus on Toulousessa sijaitseva MEDES, Ranskan avaruuslääketieteen ja fysiologian instituutti, joka on järjestänyt WISE-kokeen vapaaehtoisten karsinnan ja huolehtii käytännössä kokeen lääketieteellisestä ja teknisestä suorittamisesta.

WISE tulee sanoista Women's International Space Simulation for Exploration, ja sen avulla pyritään tutkimaan avaruuden olosuhteiden vaikutuksia erityisesti naisiin. Koska suurin osa avaruuslennoista on ollut miesten tekemiä, ja miehillä ja naisilla on havaintojen mukaan pieniä, mutta olennaisia eroavaisuuksia sopeutumisessa painottomuuteen ja kotiutumisessa avaruuslennon jälkeen Maan painovoimaan, halutaan maanpäälisin kokein saada lisätietoa naisten fysiologisista muutoksista ja psykologisista vaikeuksista pitkän avaruuslennon aikana.

Kyseessä on kaksiosainen tutkimus, jonka ensimmäinen osa toteutettiin viime keväänä. Silloin toiset 12 koehenkilöä suoritti vastaavanlaisen 60-päiväisen makaamisen: kokeen aikana koehenkilöt ovat koko ajan kuusi astetta pää alaspäin olevassa asennossa ja suorittavat kaikki toimensa makuullaan. Kuuden asteen alaspäinoleminen saa kehossa olevat nesteet jakautumaan samalla tavalla kuin avaruuden painottomuudessa ja makuulla olo vähentää lihasaktiivisuutta hyvin samaan tapaan kuin avaruuslento.

WISE on Euroopan avaruusjärjestön ESAn, Ranskan kansallisen avaruuskeskuksen CNESin, Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon Nasan ja Kanadan avaruusjärjestön CSA:n tieteellinen yhteishanke. Kokeen aikana tehtävien tutkimusten tavoitteet ja menetelmät on määritelty kansainvälisen tutkijaryhmän työnä.

Proteiinia murkinaan

12 koehenkilöä on jaettu kolmeen neljän hengen ryhmään, joista yksi on kontrolliryhmä, joka nauttii normaalia ruokaa eikä kuntoile kokeen aikana. Toinen ryhmä noudattaa erityistä kuntoiluohjelmaa makuukampanjan aikana ja kolmas ryhmä saa ruokavaliossaan erityisiä painottomuuden vaikutuksia helpottavia lisäaineita. Tällä kertaa kokeessa on mukana kolme suomalaista, jotka kaikki ovat ruokavalioryhmässä.

"Meille ravitsemusryhmäläisille syötetään noin puolitoistakertaisesti normaalimäärä proteiinia ja lisäksi aminohappoja joka aterialla", kertoo Hanna ja toteaa, että ruoka on silti ihan syötävää. "Toistaiseksi ei vielä ole tympiintynyt, vaikka samat ruoat tulevat viikoittain eteen. Sen sijaan ruokahaluni on kadonnut! Normaalissa elämässä voisin väittää omaavani huomattavan hyvän ruokahalun, mutta täällä nälän tunne on totaalisen vieras. Myönteistä tässä on tietenkin se, että aterioista nautiskelee ihan eri tavalla. Ja luohan säännölliset ateriat mukavan rytmin päivärutiineihin."

Kaikille koehenkilöille annetaan myös silloin tällöin erikoista tulevaisuuden pitkille avaruuslennoille suunniteltua ruokaa, Melissaa, joka tehdään kasveista, joita voidaan kasvattaa avaruudessa ja joka antaa mahdollisimman hyvän energiamäärän suhteessa kasvattamiseen käytettyyn energiaan. Pirtelöä muistuttava ruoka ei ole kuulemma erityisen hyvää, mutta sitä kehitetään koko ajan paremmaksi.

Hierontaa, mittauksia ja kiinnostavia vieraita

Kokeen kuluessa on muodostunut leppoisa päivärytmi, joka on kuin kummallisesta sairaalasta, missä kukaan ei ole varsinaisesti sairas ja potilaita ei koiteta saada pystyyn. Koehenkilöitä viedään vuoteillaan ja vastaavalla tavalla alaspäin kallistetuilla kuljetusvaunuilla joka puolelle WC:stä suihkuun, tutkimushuoneisiin ja toisiaan tapaamaan. Heillä on erityiset vuodekäyttöön sovitetut tietokoneet ja luonnollisesti huoneissa on televisiot ja puhelimet, videoita ja muita huvituksia

Koehenkilöillä on myös omia projektejaan, joiden parissa heillä on ollut nyt hyvää aikaa puurtaa. "Olen opiskellut ranskaa ja tehnyt Suomessa olevien jatko-opintojeni tehtäviä. Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt!"

Hanna kertoo, että makaaminen näkyy jo hänen olemuksessaan, sillä esimerkiksi hänen jaloistaan on kadonnut kokeen aikana 4,5 kiloa lihasta. "Sen sijaan luuntiheyteni on pysynyt toistaiseksi aika stabiilina, eräiltä osin jopa kasvanut. Sitä voidaan kuulemma selittää naisten osalta hormonaalisella toiminnalla, ja yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että pelkästään ravitsemuksellisesti päästään aika hyviin tuloksiin. Toisin sanoen meidän ryhmässämme kehon rasvat ovat pysyneet kurissa ilman liikkumista, eikä lihasmassasta ole kovin jouduttu luopumaan. Minä nyt vain satun olemaan poikkeus tässä porukassa ja pidän Suomea hieman kyseenalaisella ykkössijalla tällä lihasten menetyksellä."

Poikkeuksia arkirutiiniin tuovat vieraat, joilla on yleensä ollut paljon kiinnostavaa kerrottavaa. "Nyt juuri keskiviikkona luonamme kävi italialainen astronautti Roberto Vittori. Aika kiva kuulla, miltä elo tuntuu painottomuudessa ja varsinkin mitä se on lennon jälkeen maankamaralla: 10 vuorokauden avaruudessa olon jälkeen maan painovoimaan sopeudutaan takaisin melkein toinen mokoma. Ajattele!"

Lisää avaruuslentäjätarinaa oli vuorossa nyt perjantaina, kun paikalla vieraili Euroopan astronauttikeskuksen johtajana nykyisin toimiva Michel Tognini. "Hän piti meille reilun tunnin mittaisen esitelmän kansainvälisestä avaruusyhteistyöstä, ISS:n toiminnasta ja tulevaisuuden visioista. Ja myös omista avaruuskokemuksistaan."

Vielä 12 vuorokautta

Koehenkilöt aloittivat makaamisensa kahden hengen huone kerrallaan ja myös päättävät sen pareittain. Niin ennen koetta, kuin nyt sen jälkeenkin tehdään kaikille perusteellinen terveystarkastus. Hanna Pyysalon ja kahden muun suomalaisen lisäksi koehenkilöitä on nyt seitsemän ranskasta, yksi Sveitsistä ja yksi Iso-Britanniasta. Hakemuksia saatiin runsaasti ympäri Euroopan, mutta mukaan valittiin vain 12 tiukkojen testien jälkeen.

"Nousen itse pystyyn joulukuun ensimmäisenä päivänä, ja se tulee olemaan jännää", Hanna iloitsee, mutta kertoo myös tapaukseen liittyvän, kenties koko kokeen kipeimmän kokemuksen: "Ennen ylösnousemista meiltä otetaan taas koepala reisi- ja pohjelihaksesta. Omalta osaltani ensimmäinen koepalojen otto sujui ilman sen sukkelampaa kipua, mutta riskinähän on aina, että veitsi vetää hermon poikki. Operaatiossa iho puudutetaan, mutta ihon alla oleviin kerroksiin puudutus ei enää ulotu, jolloin suhteellisen napakka kivun tunne on mahdollinen."

Toinen kivulias kokemus tulee olemaan myös varsinainen jaloille nouseminen. "Jo nyt jalkapohjat tuntuu jo todella herkiltä ja pelkästään satunnainen "nollavaa'assa" olo aiheuttaa polttavaa tunnetta jaloissa, kun verenkierto muuttuu."

Edelliseen kokeeseen osallistunut Marjo Järvinen kuvasi viime toukokuun lopussa tapahtumaa näin: "Se oli kokeen kannalta kenties kriittisin hetki, minkä vuoksi se tehtiin erityisen kääntyvän vuoteen avulla. Vuode käännettiin rauhallisesti pystyasentoon ja elintoimintoja mitattiin samalla erilaisilla laitteilla. Minulla sumeni päässä jo 4,5 minuutin päästä, jolloin vuode käännettiin heti alas. Nousin sitten hetken päästä itse siltä jaloilleni - ja ensi askeleet olivat todella raskaat. Tuntui kuin olisin juuri juossut maratonin. Päässä huimasi ja askeleet olivat epävarmoja, mutta pysyin pystyssä. Kaikessa vaikeudessaan se oli eräs elämäni tähtihetkistä!"

Entäs sitten?

Hanna Pyysalon mukaan tunnelma Toulousessa on leppoisa ja ryhmällä on hyvä yhteishenki kaikkien vapaaehtoisten, hoitohenkilöstön ja tutkijoiden kesken. "Jotenkin vaikuttaa siltä, että porukka on kokonaisuudessaan aika hyväntuulista ja motivoitunutta tähän hommaan. Turhautumiset ja huonot päivät kuuluu tietenkin tähänkin toimenkuvaan, muttei poikkeuksellisessa mittakaavassa. Kyse lienee kaiketi siitä, että porukalla on asennetta tähän juttuun, jolloin pieniin vastoinkäymisiin ei takerruta. Tilanteet käydään reaaliaikaisesti läpi ja sitten ne on käsitelty. Aika ideaalista!"

Samalla kun koe lähestyy loppuaan, kääntyvät katseen jo aikaan sen jälkeen. Sitten ruoka ei tule enää säännöllisesti suoraan vuoteeseen, eikä henkilökunta ole koko aikaa passaamassa. "Tämä on monessa mielessä ollut kiinnostavaa. Olemme eläneet pian yhteensä sata päivää monin osin suljetussa yhteisössä, samojen naamojen kanssa, konkreettisen riippuvaisena muiden avusta pienissä arkisissakin jutuissa. Kaikella toiminnalla on jokin merkitys täällä. Mitäs sitten, kun täältä pääsee ulos keskelle joulukaaosta ja ihmismassoja? Selkeä tarkoituksenmukaisuus katoaa saman tien. Hauskaa kohdata todellinen elämä kaikessa monimuotoisuudessaan tällaisen jälkeen."

Oman merkkinsä ulkomaailmasta ovat tuoneet taivaalla epänormaalin vilkkaasti lentäneet helikopterit. MEDES sijaitsee Toulousessa hyvin lähellä asuinaluetta, jolla oli taannoisten Ranskan levottomuuksien aikana myös ongelmia. Nyt rauhattomuus on laantunut, mutta "helikoptereita näyttää olevan ilmassa edelleen tavallista enemmän - se lienee vain viestinä kansalaisille, että viranomaiset valvovat tilannetta."

Kokeen päätyttyä sen tuloksista kerrotaan tarkemmin joulukuun puolivälissä olevassa lehdistötilaisuudessa, mutta saamme Hanna Pyysalon tunnelmia ESAn nettisivuille vielä välittömästi kokeen päätyttyä.

Lisätietoa:

http://www.spaceflight.esa.int/wise