Postikortteja Kourousta

Vajaan kuukauden kuluttua Envisatin pitäisi viimein olla taivaalla. Monen viivytyksen jälkeen Envisat on kunnossa ja testattuna, sen polttoainetankit on täytetty ja sitä avaruuteen kuljettava Ariane 5 on valmiina. Vain suuri epäonni lykkää laukaisua nyt enemmällä kuin muutamalla vuorokaudella.

Yli kymmenen vuoden ajan Envisat-projektissa mukana ollut Gilles Labruyère tuntee olonsa hieman surulliseksi, samalla kun hän luonnollisesti on iloinen siitä, että satelliitti viimein pääsee matkaan: "Ajattelen usein mielessäni, että se on minun satelliittini, kuin oma lapseni. Kun on tehnyt niin kauan työtä sen kanssa, tuntuu siltä, että osa omaa itseä on siirtynyt osaksi satelliittia."

Ranskalainen Gilles tuli mukaan Envisat-projektiin vuonna 1991. "Se on suuri ja kunnianhimoinen suunnitelma, ja on ollut koko ajan sellainen", sanoo Gilles ja jatkaa: "Kun aloimme suunnitella sitä, alkoivat tutkijat hahmottaa maapalloa ensimmäistä kertaa kunnolla yhtenä systeeminä, missä kaikki liittyy kaikkeen. Nyt kun Envisat voi tutkia Maata kymmenellä erilaisella instrumentilla samanaikaisesti, niin voimme havaita maapalloa myös aikaisempaa kokonaisvaltaisemmin."

Envisat on suurin ja monimutkaisin koskaan Euroopassa tehty satelliitti. Sen osat valmistettiin ensin eri yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa ympäri Eurooppaa, ennen kuin osat kuljetettiin Hollantiin, Noordwijkiin, Euroopan avaruustekniikan tutkimuskeskukseen ESTECiin kokoonpanoa ja perinpohjaista testausta varten. Sen jälkeen satelliitti purettiin osittain ja lennätettiin suurella rahtikoneella Kouroun avaruuskeskuksen lentoonvalmistushalliin, missä se koottiin lopulliseen muotoonsa ja testattiin läpikotaisin jälleen kerran. Juuri nyt Envisat odottaa samassa hallissa kuljetusta Arianen nokkaan. Suuri kantoraketti odottaa omassa hallissaan muutaman kilometrin päässä.

Envisat tulee tutkimaan maapallon luonnonilmiöitä, ilmakehää ja koko ympäristöämme, mutta ennen laukaisua on se pidettävä tiukasti eristyksissä ympäröivästä luonnosta. Niinpä Envisatin halli on kuin leikkaussali, siellä työskennellään erikoisvaatteissa ja kaikki sen sisälle vietävät tavarat pitää puhdistaa. Halli on "puhdastila", jonka lämpötilaa, kosteutta ja pölypitoisuutta kontrolloidaan koko ajan. "Ainoa ero leikkaussaliin on se, ettemme ole niinkään huolissamme bakteereista", toteaa Gilles ja jatkaa selitystään: "Lämpötilan täytyy olla tietty, koska instrumentit on kalibroitu sen mukaan. Liiallinen ilmankosteus voi aiheuttaa oikosulkuja elektroniikkaa, liian kuiva ilma puolestaan staattista sähköä, ja satelliitin pinnalle kertyvä pienikin pöly voisi haitata satelliitin luotettavuutta."

Ihmiset voivat myös saastuttaa satelliitin. "Meistä erittyy paljon orgaanisia aineita kun hengitämme tai hikoilemme. Joillakin on myös voimakkaita hajusteita, jotka voivat olla haitaksi", luettelee Gilles. "Nämä voivat tiivistyö herkkien optisten osien pinnoille ja tehdä niistä jo alusta alkaen vähemmän herkkiä." Tämän vuoksi Envisatia hoivaavat insinöörit ovat pukeutuneet suojavaatteisiin, jotka peittävät kaiken kengistä hiuksiin. Kun he tekevät jotain hyvin lähellä satelliittia, käyttävät insinöörit myös hengityssuojaimia ja käsineitä. Kaikkein herkimmät osat on lisäksi peitetty suojamuovilla, jonka sisällä on ylipaineista typpeä estämässä ylimääräisten aineiden pääsyä.

"Kosketamme satelliittia vain silloin kun siihen on tavetta, usein vain muutaman kerran päivässä, ja esimerkiksi itse olen koskenut siihen vain muutaman kerran koko rakennusaikana", kertoo Gilles ja pystyy muistamaan viisi kertaa, jolloin on koskenut Envisatiin. Ryhmän johtajan ei ole tarvinnut koskea satelliittiin niin usein kuin muiden.

Gillesin ryhmä jatkaa työtään aina laukaisuun saakka. Se on insinööreille herkkä hetki: "Laukaisu on tunteikasta aikaa, koska silloin meidän työmme on tehty ja vastuu satelliitista siirtyy ESOCille, Euroopan avaruusoperaatiokeskukselle, missä sijaitsee Envisatin lennonjohto. Meille Kouroun insinööreille laukaisu on kuin pieni avioero", sanoo Gilles Labruyère hymyillen.

Envisat - tarina tähän saakka

Envisat saapui Ranskan Guianaan 16. toukokuuta 2001. Se lennätettiin sinne Antonov 124 -rahtikoneella kahdessa osassa, huoltomoduli ja hyötykuormaosa erikseen. Ne liitettiin heti tarkistusten jälkeen toisiinsa, minkä jälkeen suuret erilliset osat - kuten antennit, tutka ja aurinkopaneeli - kiinnitettiin satelliittiin. Tässä vaiheessa Envisat näytti jo oikealta satelliitilta, mutta siihen laitettiin vielä kiinni useita pienempiä osia sen jälkeenkin.

Envisatin oli tarkoitus päästä matkaa jo viime kesän lopussa, mutta heinäkuun lopussa tapahtunut Ariane 5 -lennon toimintahäiriö pysäytti laukaisut siihen saakka, kunnes vika oli saatu selville ja korjattu. Arianen ylimmän vaiheen moottorin toimintaa on nyt muutettu, ja sitä on testattu lukuisia kertoja, joten raketille ja satelliitille uskallettiin antaa alustava laukaisulupa. Lähtölaskenta käynnistettiin uudelleen tammikuun alussa 2002, jolloin Envisatin ja sitä varten rakennetun erikoisvarustellun Ariane 5:n valmistelu laukaisua varten aloitettiin.

Envisat piti testata uudelleen, jotta voitiin olla varmoja siitä, ettei kuusikuukautinen varastointi ollut vaikuttanut siihen. Sen valmistelu on sujunut testeistä alkaen hyvin ja aikataulussa. Suurimmat yksittäiset tehtävät olivat aurinkopaneelin ja tutka-antennin avausmekaniikan tarkistaminen ja virittäminen lentoa varten. Viime viikolla aloitettiin Envisatin tankkaaminen, mihin liittyen Kouroun S5 -hallin pihalla on kiinnostava näkymä: parkkipaikallinen autoja nokka kohti ulosajotietä ja jokaisessa avaimet virtalukossa. Envisatin polttoaineena käytettävä hydratsiini on hyvin vaarallista ainetta, joten tankkauksen aikana paikka on jatkuvassa evakuointivalmiudessa.

Tästä ja muista Envisatin laukaisuun liittyvistä asioista voi lukea Gillesin postikorttipäiväkirjasta, jota hän kirjoittaa ESA.n nettisivuille lähes päivittäin. "Pyrin kirjoittamaan yhden kortin työpäivässä", lupaa Gilles. "Ne ovat aina lyhyitä ja käsittelevät enemmän tai vähemmän vakavasti työtämme tai hyvin erikoista työpaikkaamme Ranskan Guianaa yleisesti." Englanniksi olevat kortit on kirjoitettu mahdollisimman yleistajuisesti, mutta koska Gilles kertoo niillä myös kollegoilleen tapahtumista, saattaa mukaan sujahtaa välillä joku ammattitermikin. "Jos niin käy, niin antakaa anteeksi", pyytää Gilles.

Envisat ja Suomi

Envisatin laukaisuvalmisteluja ja itse laukaisua seurataan myös ESAn suomenkielisillä sivuilla tiiviisti. Envisatissa on runsaasti suomalaistakin tekniikkaa ja suomalaiset tutkijat ovat mukana useissa tutkimushankkeissa, joissa Envisatilla on merkittävä rooli. Suurin suomalaisosuus satelliitissa on sen GOMOS-instrumentissa, jonka on suunnitellut ja rakentanut Ilmatieteen laitos yhdessä ranskalaisen Service d'aéronomien kanssa. Katso lisätietoa Ilmatieteen laitoksen sivulta. GOMOSin elektroniikasta vastaa Patria Oyj ja sen ohjelmistoista Space Systems Finland Oy.