Sinilevä koostuu mikroskooppisen pienistä syanobakteeresta, jotka käyttävät ravinnokseen meren pohjasta nousevaa fosforia. Kun kesäisin ravinteikasta pohjavettä nousee pintaan, saa lämpö sinilevät lisääntymään. Tyyni sää helpottaa levien kertymistä veden pinnalle, kun taas tuulet hajoittavat levälauttoja tehokkaasti.

Kun sinileviä on hyvin runsaasti, vesi värjäytyy levälajista ja kukinnan vaiheesta riippuen hieman ruskehtavaksi, kellertäväksi, vihertäväksi tai jopa turkoosinvihreäksi. Levän väri tulee maanpäälisten kasvien tapaan klorofyllistä, joka muuttaa fotosynteesin avulla Auringon valoa kemialliseksi energiaksi. Sinilevälautta tukahduttaa paikallisesti meren elämää hävittämällä ympäristöstään happea, minkä lisäksi jotkut levälajit ovat haitallisia tai jopa myrkyllisiä kaloille ja ihmisille. Sinilevälauttojen liikkeiden ja kasvamisen seuranta on siksi tärkeää yleisen turvallisuuden kannalta.

Maailmanlaajuisesti levät vaikuttavat olennaisesti ilmakehään vapautuvan hiilidioksidin määrään, joten niiden seurannan avulla voidaan tarkentaa ilmastonmuutosta kuvaavia malleja.  
 
Envisat kuvaa levälauttoja
 
Vuoden 2005 sinileväkausi alkoi voimakkaalla myrskyllä, joka sekoitti pintaveteen runsasfosforista pohjavettä. Sitä seurasi lämmin kausi, joka sai levät kukkimaan voimakkaasti heinäkuun puolivälissä.

Kuvassa oleva alue on 200-kilometrinen kaistale Itämerta Liettuan ja Latvian sekä Ruotsin välissä. Gotlanti ja Öölanti näkyvät kuvissa hyvin, kuten myös Venäjään kuuluva Kaliningrad.

Kuva on yksityiskohta Envisat-ympäristösatelliitin MERIS-kameran 13.7.2005 ottamasta kuvasta. MERIS on keskiresoluutioinen kuvantava spektrometri, joka on suunniteltu varta vasten meren pinnan värien havaitsemiseen, mutta se pystyy mittaamaan myös hyvin maanpinnan, pilvien ja ilmakehän heijastaman valon spektriä. Kuvan resoluutio on 1200 metriä.

Suomen ympäristökeskus SYKE kanssa satelliittikuvien avulla Itämeren pintalevälauttatilannetta. Päivittäin saatavista satelliittikuvista tulkitaan veden sameutta, jolloin veden pinnalle muodostuvat levälautat erottuvat hyvin. Pilvisyys estää kuitenkin usein kuvan hyödyntämisen ainakin osassa Itämerta. Riittävän pilvettömiltä päiviltä tulokset esitetään teemakarttoina, joissa pintalevät erottuvat erivärisinä kiehkuroina levätiheyden mukaan.

Merentutkimuslaitos hankkii puolestaan havaintomateriaalia levätilanteesta tutkimusaluksilta ja Itämerta risteileviltä kauppalaivoilta. Levätilannetta seurataan myös perinteisillä havaintoasemilla sekä Rajavartiolaitoksen ja meripartiolaisten toimesta.
 
 
Tilanne Itämerellä heinäkuun lopussa
 
Merentutkimuslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten yhteinen valtakunnallinen levätiedote julkaistaan keskiviikkoisin elokuun loppuun asti. Levätiedotteet ovat luettavissa internetissä osoitteessa www.levatiedotus.fi, minkä lisäksi tietoa antavat Merentutkimuslaitoksen leväpuhelin 0400-609269 ja Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallinen levälinja 010-808898.

Viimeisen tiedotteen mukaan sinileväkukinnat ovat nyt taantumassa pohjoisella ja erityisesti keskisellä Itämerellä. Heikompia sinilevien pintalauttoja esiintyy toki edelleen Ahvenanmaan eteläpuolelta Gdanskin lahdelle ja Bornholmiin asti. Eteläisellä Itämerellä sinilevien määrä saattaa olla vielä kasvussa.

Suomen merialueilla tuulet ovat hajoittaneet laajat, yhtenäiset sinilevien pintalautat. Hajanaisia, mutta voimakkaita pintalauttoja on havaittu Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Pintalauttojen palautuminen riippuu täysin tulevasta säästä. Kun tuulet hellittävät, pintalautat saattavat palautua tunneissa.

Vaikka sinilevien pintalautat ovat hajonneet, levät eivät ole poistuneet vesimassasta, vaan ovat vain sekoittuneet pintakerrokseen. Sinilevien haittavaikutukset eivät ole poistuneet: vesimassaan sekoittunut sinilevä on yhtä myrkyllistä kuin pinnalla oleva. Erityistä varovaisuutta edellyttää se, että vallinneet tuulet ovat voineet työntää sinileviä yhä enenevässä määrin rannikoiden tuntumaan.

Vallinneet tuulet ovat myös saattaneet sekoittaa vesimassaa niin voimakkaasti, että ravinteita on noussut pintakerrokseen. Tällöin tämä uusi ravinnevaranto saattaa voimistaa sinilevien kasvua ja pitkittää sinilevälauttojen esiintymistä.
 
 
Lisätietoja
 
Jenni Vepsäläinen
Suomen ympäristökeskus, Tietokeskus, Geoinformatiikka- ja alueidenkäyttöyksikkö
Puh. (09) 4030 0661

Kati Tahvonen
Suomen ympäristökeskus, Geoinformatiikka- ja alueidenkäyttöyksikkö
Puh. (09) 4030 0695

Hanna Alasalmi
Suomen ympäristökeskus, Tietokeskus, Geoinformatiikka- ja alueidenkäyttöyksikkö
Puh. (09) 4030 0652

Saku Anttila
Suomen ympäristökeskus, Geoinformatiikka- ja alueidenkäyttöyksikkö
Puh. (09) 4030 0664

Sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@ymparisto.fi