STS-107 crew

ESA INFO 05-2003. Eläkkeelle jääneen amiraali Harold Gehmanin johtama NASAsta riippumaton tutkimuslautakunta (the Columbia Accident Investigation Board, CAIB) on ottanut päävastuun avaruussukkula Columbian onnettomuuden tutkinnasta. Ryhmän apuna on laaja erilaisten tutkimusryhmien ja asiantuntijoiden joukko.

Lautakunta on vieraillut tutkimustensa aluksi miehitettyjen avaruuslentojen keskupaikkana toimivassa Johnsonin avaruuskeskuksessa, sukkuloiden laukaisupaikalla Kennedyn avaruuskeskuksessa, sukkulan suunnittelusta pitkälti vastanneessa Marshallin avaruuslentokeskuksessa ja Lousianassa sijaitsevassa Michoudin tuotantolaitoksessa, missä sukkulan suuret polttoainetankit valmistetaan.

CAIB on kertonut, että alustavien tutkimusten mukaan Columbian siiven tyviosassa ja laskutelinekuilussa havaitut lämpötilannousut johtuvat hyvin todennäköisesti plasman tunkeutumisesta siipirakenteisiin. Ilmakehään saapumisen aikana ilmanvastus kuumentaa sukkulaa ympäröivän ilman hyvin kuumaksi, jolloin se muuttuu superkuumaksi sähköisesti varautuneeksi kaasuksi, plasmaksi. Pelkkä lämmön johtuminen pintakerroksesta esimerkiksi puuttuvan tiilen paljaaksi jättämästä kohdasta rakenteisiin ei riitä selittämään lennon viime minuuttien aikana havaittua lämpötilan nousua.

Lisätutkimuksissa pyritään selvittämään erilaisia mahdollisuuksia plasman tunkeutumiseen siipirakenteiden sisään.

Tutkimuslautakunta on myös päätellyt, että sukkulan vasen laskuteline ei ole voinut tulla ulos ennen Columbian hajoamista. Telemetriatiedot kertovat, että sukkulan laskutelineen alaslukittumisen ilmaiseva anturi olisi aktivoitunut laskeutumisen aikana, mutta koska muut anturit eivät osoittaneet laskutelineen liikkumista ja koska ilmanvastus olisi mitä todennäköisimmin repinyt sukkulan kappaleiksi välittömästi laskutelineen ulostulemisen jälkeen, on kyseinen anturi toiminut virheellisesti.

Sukkulan lähettämiä telemetriatietoja on pystytty selvittämään myös sen hetken jälkeen, jolloin puheyhteys sukkulaan meni poikki. Tietojen mukaan kaksi ohjausrakettimoottoria syttyi yhteyden katkeamisen jälkeen auttamaan ohjaimia pitämään sukkulaa oikeassa kurssissa; siivessä olleen vaurion vuoksi aluksen vasemmalla puolella kasvanut ilmanvastus pyrki kääntämään sukkulaa koko ajan voimakkaammin vasemmalle, jolloin automaattiohjaus pyrki säilyttämään lentoradan normaalina siivissä ja peräsimessä olevien ohjainpintojen ja ohjausrakettimoottorien avulla. Jo aikaisemmin on tiedetty kahden ohjausraketin syttyneen lennon aikaisemmassa vaiheessa.

Yksi sukkulan viidestä päätietokoneesta on onnistuttu löytämään Kennedyn avaruuskeskukseen kerättyjen jäännösten joukosta. Tietokone on pahasti rikkoutunut ja sen akku on irtaantunut, joten tutkijat eivät usko tietokoneesta saatavan mitään lisätietoa. Tietokoneessa ei ollut kovalevyä, vaan kaikki tiedot oli talletettu virtaa toimiakseen vaativaan keskusmuistiin.

Avaruusaseman tilanne ja lähitulevaisuuden suunnitelmat

Neuvottelut avaruusaseman huoltamisesta ja tulevista miehistönvaihdoista NASAn, venäläisen Rosaviakosmoksen ja ESAn välillä ovat käynnissä, mutta päätöksiä ei toistaiseksi ole tehty. Pääasiallinen vastuu huoltolennoista ja aseman vakimiehistöistä on NASAlla ja Rosaviakosmoksella, mutta ESA on mukana neuvoteluissa siksi, että seuraaville avaruusaseman Sojuz-lennoille on ollut lähdössä eurooppalaisia astronautteja. ESAn astronautin, espanjalainen Pedro Duquen oli tarkoitus toimia seuraavan lennon lentoinsinöörinä. Toistaiseksi sekä seuraavaksi aseman miehistöksi suunniteltu kolmihenkinen astronauttiryhmä sekä seuraavaksi Sojuz-lennon miehistöksi kaavailtu ryhmä jatkavat koulutustaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, mutta Sojuz-miehistö valmistautuu samalla toimimaan aseman väliaikaisena miehistönä.

Seuraavan Sojuz-lennon tarkoitus oli toimia ns. taksilentona, jonka pääasiallinen tehtävä on vaihtaa aseman pelastusaluksena toimiva Sojuz uuteen: miehistö vie asemalle uuden Sojuzin ja palaa Maahan asemalla olleella vanhalla aluksella. Taksilennon miehistö viipyy asemalla vain viikon päivät, kun taas aseman varsinaiset miehistöt asuvat asemalla normaalisti noin kolmen kuukauden ajan, ja heidät on kuljetettu ylös ja tuotu alas avaruussukkulalla.

Asemalla tällä hetkellä oleva kuudes pysyvä miehistö voi hyvin ja on tehnyt mm. seuraavaa:

• Miehistö on jatkanut asemalla tehtävien tieteellisten kokeiden suorittamista, luetteloinut aseman varusteita ja keskustellut tiedotusvälineiden edustajien kanssa. 11. helmikuuta asemaan kiinnitetty Progress-rahtialus käynnisti rakettimoottorinsa 22 minuutin ajaksi, minkä avulla avaruusaseman keskimääräistä kiertoratakorkeutta nostettiin noin 9,2 kilometrillä.

• Miehistön tutkija-astronauttina toimiva NASAn Don Pettit jatkoi ESAn asemalle toimittaman vetokaapin korjaamista maassa olevien insinöörien avustuksella. Progress toi mukanaan vetokaappiin varaosia, jotka Pettit asensi paikalleen, mutta jotka eivät toimineet odotetulla tavalla - laitteiston varokytkin laukesi, kun siihen kytkettiin virta korjauksen jälkeen. Vetokaappia ei nyt käytetä, ennen kuin ESA ja laitteiston toimittamisesta vastanneet yhtiöt ovat paikantaneet ongelman ja kehittäneet siihen ratkaisun.

• 13. helmikuuta Pettit ja miehistön komentaja Ken Bowersox aktivoivat aseman robottikäsivarren, Canadarm 2:n, ja suorittivat sillä vaativia liikkeitä. Tarkoituksena oli tarkistaa robottikäsivarren toiminta ja harjoitella sen käyttöä.