Christer Fuglesang vierailulla Ruotsissa

"Se oli suurenmoinen lento, erittäin jännittävä", tiivistää Fuglesang lentonsa avaruudessa. "En osaa toivoa enempää avaruuslennolta." Ruotsin ja samalla koko Pohjolan ensimmäinen avaruuslentäjä Fuglesang palasi Maahan 13-päiväiseksi venyneeltä lennoltaan joulukuun 22. päivänä 2006. Sukkulalento STS-116:n aikana astronautit tekivät kaikkiaan neljä avaruuskävelyä, joista Fuglesang oli mukana kolmella. Lennon tärkein tehtävä oli muuttaa avaruusaseman sähköjärjestelmät rakennustoimien alkuaikojen väliaikaisjärjestelyistä lopulliseen muotoonsa, mikä onnistuikin erittäin hyvin.

"Nautin lennolla jokaisesta minuutista. Olen erittäin kiitollinen kaikille, jotka auttoivat minua pääsemään avaruuteen. Erityisen kiitollinen olen ESAssa kaikille, jotka jaksoivat tukea minua näiden kaikkien vuosien ajan."

Suomeen Fuglesang tulee tämänhetkisen, alustavan suunnitelman mukaan vierailulle marraskuussa.

Fuglesang vierailee nyt Ruotsissa ensimmäistä kertaa lentonsa jälkeen. Avaruusasioista vastaava ministeri Maud Olofsson otti hänet vastaan Arlandan lentoasemalla torstaina aamulla ja Fuglesang lounasti päivällä hallituksen kanssa. Iltapäivällä vuorossa oli Ruotsin avaruushallinnon tiloissa pidetty lehdistötilaisuus, minkä jälkeen astronautti kiirehti jo pitämään esitelmää "omaan" yliopistoonsa, Kuninkaalliseen tekniseen korkeakouluun.

Nyt perjantaina aamulla kuningas ja kuningatar ottivat Fuglesangin vastaan linnassa. Päivällä Brommassa, Tukholman esikaupungissa, sijaitsevassa Smedslättsskolan -koulussa, Fuglesangin vanhassa koulussa, saadaan nauttia avaruudellisesta vierailusta, ja illalla Fuglesangin kunniaksi järjestetään yleisötapahtuma Tukholman keskusrautatieasemalla. Hänen kanssaan lavalla ovat mm. tiede- ja opetusministeri Lars Leijonborg sekä joukko laulajia ja muita taiteilijoita; muun muassa Benjamin Wahlgren laulaa tuoreen menestyskappaleensa "Jag är en astronaut" ("Olen astronautti").

Laukaisu oli todellinen kohokohta

"Laukaisu oli todellakin lentoni kohokohta", muistelee Fuglesang lentoaan. "En ollut missään vaiheessa erityisen hermostunut, mistä olin itsekin yllättynyt. En itse asiassa uskonut, että pääsemme matkaan vielä tuona päivänä kun laukaisu tapahtui, sillä sää oli ennusteen mukaan edelleen huono. Lähtölaskenta voidaan keskeyttää vielä sekuntia ennen laukaisua jonkin teknisen ongelman vuoksi. Vasta sitten, kun suuret apuraketit käynnistyvät ja sukkula alkaa liikkua, voi olla varma laukaisun tapahtumisesta. Kun nousimme matkaan, oli tunne luonnollisesti suurenmoinen; 'Kyllä! Me menemme nyt!' Päästyämme avaruuteen kaikki hurrasivat ja nauroivat."

"Kun lähestyimme avaruusasemaa, oli se ensin vain kuin todella kirkas tähti", jatkaa Fuglesang. "Mutta kun asema tuli lähemmäksi ja saatoit jo nähdä sen yksityiskohtia, oli se suuri ja kaunis. Ja mitä lähemmäksi telakoituminen tuli, sitä suuremmalta asema näytti. Kun sitten pääsimme sisään asemalle, tuntui siellä todella suurelta - siellä saattoi leijua keskellä siten, ettei ylettynyt koskettamaan seiniä. Ahtaan sukkulan jälkeen se tuntui hieman kummalliselta muutaman ensimmäisen minuutin ajan."

Fuglesangin ensimmäinen avaruuskävely alkoi heti pienellä jännityksellä, sillä Robert Curbeam siirtyi ensinnä ulos ilmalukosta, hän avasi vahingossa pukunsa hätäjärjestelmän käsiohjaimen. "Emme olleen harjoitelleet tietenkään sellaista, joten meidän piti reagoida heti yllättävään asiaan, mikä antoi minulle heti itseluottamusta. Tunnelma avaruuskävelyllä yleisesti oli erinomainen, oli suurenmoista leijua ja katsoa Maata sekä isoa avaruusasemaa. Siirtyminen pitkin aseman pitkää keskusmastoa oli todella nautittavaa - annoit van itsellesi pienen sysäyksen ja saatoit leijua monia metrejä eteenpäin mihinkään koskematta."

"Olin hieman apeana toisen avaruuskävelyn päättymisen aikaa, koska meillä oli vielä happea ja sähköä ainakin tunniksi, mutta meidän piti palata saman tien aseman sisälle. Koitin hieman viivytellä ja toivoin, että lennonjohto olisi pyytänyt meitä tekemään vielä jotain, mutta he eivät sanoneet mitään. Olin siksi hyvin iloinen, kun kolmas avaruuskävely päätettiin tehdä."

Fuglesangin lento-ohjelma oli hyvin kiireinen, eikä hän ennättänyt katsella paljon alas maapalloon tai ylös avaruuteen. "Sen jälkeen kun olimme lähteneet avaruusasemalta, oli meillä kuitenkin vähän enemmän aikaa. Lisäksi sukkulan asento oli sellainen, että pystyimme näkemään hyvin Maan. Näin silloin myös ensimmäistä kertaa Ruotsin - ja sen päällä kauniita revontulia."

Kaikkein paras tilaisuus Pohjoismaiden katsomiseen oli kuitenkin viimeisenä lentopäivänä, jolloin Euroopassa oli jo yö. Sukkula lensi silloin yli Irlannin ja Englannin, ja sitten Hollannin päältä. "Se näkyi erinomaisesti, koska siellä oli niin paljon valoa. Sitten näin kaikki Skandivavian maat, jopa Norjan eteläosat, vaikka Oslon päällä olikin pilviä. Näin hyvin Ruotsin keskiosat ja Suomen sekä Helsingin. Suomenlahden toisella puolella näkyi Tallinna sekä sen päässä Pietari. Se oli kuin olisimme lentäneet kartan päällä. Valot näyttävät hyvin missä kaupungit ovat ja siellä missä on täysin pimeää, siinä on meri. Se oli hyvin kaunis ylilento!"