Sukkulaonnettomuudessa menehtyneiden astronauttien omaiset kirjoittivat lausunnossaan: "Vaikka me suremme syvästi, kuten tekivät Apollo 1:n ja Challengerin miehistöjen perheet, avaruuden rohkean tutkimisen pitää mennä eteenpäin...Columbian tarinan täytyy jatkua - lastemme eduksi." ESA jakaa omaisten, NASAn ja koko maailman avaruuyhteisön kokeman surun ja tarjoaa mahdollisuuden myös muille esittää tuntemuksensa ESAn nettisivujen Foorumilla.

Voit lähettää Foorumilla viestisi sukkulaonnettomuuden vuoksi, kertoa tuntemuksesi ihmiskunnan tarpeesta tutkia maailmankaikkeutta ja esittää kysymyksiä aiheesta eurooppalaisille astronauteille ja muille avaruuden erikoistuntijoille.

Esimerkiksi: miksi ihmisiä pitää lähettää avaruuteen? Eivätkö edullisemmat, korvattavissa olevat ja vähemmän haavoittuvat robotit kykene tekemään samaa työtä? Robotteja itse asiassa käytetään avaruudessa varsin paljon, sillä ne eivät tarvitse ruokaa ja ruokaa. Ne kaipaavat vain vähän sähkövirtaa ja säteilysuojan toimiakseen. Lisäksi nykyaikaiset robotit ovat hyvin kyvykkäitä.

Ihmiset ovat kuitenkin edelleen paljon robotteja viisaampia. Ihmiset kykenevät mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin, toimimaan älykkäästi ja keksimään mielikuvituksellaan erilaisia keinoja ongelmien ratkaisuiksi. Ihmiset hallitsevat laajan kirjon erilaisia tietellisiä koelaitteistoja, osaavat yhdistellä niiden tietoja, kykenevät korjaamaan rikkoutuneita laitteita ja voivat kertoa kokemuksistaan palattuaan takaisin Maahan.

Avaruus on vaikea ja vaarallinen paikka, ja tulee varmasti aina olemaan sellainen. Astronautit ja kosmonautit tietävät tarkalleen, millaisia riskejä he ottavat lennoillaan, mutta he lähtevät matkaan koska ihmisen luonne on tutkia tuntematonta ja he tietävät voivansa auttaa ihmiskuntaa tietämään yhä enemmän omasta kodistamme, maailmankaikkeudesta. Avaruuteen lentämiselle ei ole vaihtoehtoa.

ESAn astronautit ovat valmiina vastaamaan kysymyksiinne Foorumilla.

Tieteellinen tutkimus STS-107 -lennolla

Sukkulalento STS-107 oli monitieteellinen lento, jota varten avaruussukkula Columbia varustettiin erilaisilla tutkimuslaitosten ja kaupallisten yhtiöiden valmistamilla koelaitteilla. Koejärjestelyillä tutkittiin hyvin erilaisia mikropainovoimaan liittyviä tieteellisiä ja teknisiä asioita. Osa tutkimuslaitteista oli sukkulan ns. keskikannella, eli sukkulan etuosassa olevan miehistöosan alemmassa kerroksessa, mutta suurin osa oli sijoitettu sukkulan suureen rahtiruumaan asennettuun Spacehab -laboratorioon.

Spacehab perustuu alunperin eurooppalaiseen Spacelab-ohjelmaan, jossa sukkulan rahtiruumaan asennettiin erilaisista toisiinsa liitettävistä moduleista koottuja laboratorioita; tarpeen mukaan laboratoriossa oli suuri miehitetty moduli sen sisällä tehtäviä tutkimuksia varten, mutta toisinaan koko ruuma oli omistettu miehittämättömille, automaattisesti suoritetuille kokeille, joissa koelaitteiden oli tärkeää olla suorassa kosketuksessa avaruuden kanssa. Spacelab teki kaikkiaan 25 lentoa vuosien 1983 ja 1998 välillä. Spacehab vie tätä ajattelua eteenpäin, ja nyt Columbian mukana oli suuri (kahdesta yksiköstä koostunut) miehitetty Spacehab-laboratorio.

STS-107 -lennon pituus oli kuusitoista vuorokautta, minä aikana tehtiin kaikkiaan yli sata tieteeseen, tekniikkaan ja niiden käytännön sovelluksiin liittynyttä koetta. Lennolla oli seitsemän erilaista ESAn kehittämää, rahoittamaa tai koordinoimaa koelaitteistoa, joilla tehtiin parikymmentä yksittäistä tutkimusta.

Alustavien tietojen mukaan kolmen ESAn koejärjestelyn tulokset olivat hyviä, sillä niiden tiedot välitettiin lennon aikana maahan radioiteitse. Osassa kokeista sukkulasta lähetettiin myös videokuvaa Maassa olleille tutkijoille. Vaikka koejärjestelyjen tutkimusryhmät ovat onnettomia lennon surullisen päättymisen vuoksi, ovat he samalla tyytyväisiä lennon tuloksiin ja ennen kaikkea kiitollisia sukkulan miehistön erinomaiseen työhön lennon aikana.

Eri tieteellisten ryhmien jäsenet vastaavat myös Foorumissa heille esitettyihin kysymyksiin.