Giotto and Halley's comet (artist's impression)

20 vuotta sitten, maaliskuun 13. ja 14. päivien välisenä yönä 1986, ESAn Giotto-avaruusluotain kohtasi Halleyn komeetan. Se oli ESAn ensimmäinen lento ulkoavaruuteen ja osa kunnianhimoista kansainvälistä Halleyn komeettaa tutkivaa hanketta. Kuuluisaa pyrstötähteä tutkittiin ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä.

Giotto lähti matkalleen Ariane 1 -kantoraketilla (lento V14) heinäkuun toisena päivänä vuonna 1985. Kun raketin ylin vaihe oli kiertänyt Giotto nokassaan Maan kolme kertaa, moottori käynnistettiin vielä kerran ja Giotto singottiin planeettainväliselle radalle. Kahdeksan kuukauden ja lähes 150 miljoonan kilometrin jälkeen uotaimen instrumentit havaitsivat maaliskuun 12. päivänä 1986 ensimmäiset Halleyn komeetasta peräisin olevat vetyionit. Etäisyys komeettaan oli tuolloin 7,8 miljoonan kilometriä.

Giotto kohtasi Halleyn komeetan noin päivää myöhemmin, kun se kulki komeettaa ympäröivän iskurintaman läpi; rintama on shokkiaaltojen alue, joka syntyy kun yli äänennopeutta kulkevat, Auringosta poispäin virtaavat hiukkaset tulevat komeetan luokse ja niiden nopeus hidastuu alle äänennopeuden) . Kun Giotto siirtyi komeetan lähellä olevan kaasu- ja pölyalueen, koman, tiheimpään osaan, kamera alkoi seurata näkökenttänsä kirkkainta kohdetta – siis komeetan ydintä.

Jännitys tiivistyi Euroopan avaruusoperaatiokeskuksessa (ESOC) Darmstadtissa Saksassa, kun ensimmäiset tiedot ja epätarkat kuvat saapuivat. 10 tutkimusryhmää ahmi uunituoreita tietoja ja ryhtyi tekemään heti alustavia päätelmiän.

Ensimmäinen 12 000:sta pölyhiukkasten törmäyksestä rekisteröitiin 122 minuuttia ennen luotaimen ja komeetan lähiohitusta. Sen jälkeen, kun Giotto lähetti kuvia ja teki mittauksia, kunnes noin 2000 kilometrin päässä komeetasta pölyhiukkasten törmäysten määrä yhtäkkiä nousi luotaimen kulkiessa ytimestä virtaavan materiasuihkun läpi. Koska luotaimen nopeus oli 68 kilometriä sekunnissa suhteessa komeettaan, törmäsivät pölyhiykkasetkin luotaimen kilpeen kuin luodit. Ne eivät lannistaneet kuitenkaan Giottoa, joka oli rakennettu kestämään hienjyvän kokoistenkin pölyhiukkasten iskut.

Mutta sitten, 7,6 sekuntia ennen ratanska kaikken lähinnä komeetan ydintä olevaa kohtaa, Giottoon iskeytyi "suuri" (gramman painoinen) hiukkanen. Luotain lähti pyörimään vinhasti. Näytöt pimenivät, kun yhteys Maahan katkesi. TV:n katsojat ja huolestuneet Giotto-tutkijat pelkäsivät pahinta, mutta kaikkien yllätykseksi satunnaisia datapurskeita alkoi jälleen tulla perille. Giotto oli yhä hengissä; pyörimisen aikana sen antenni osoitti vain satunnaisesti kohti Maata.

Seuraavien 32 minuutin aikana vankan luotaimen moottorit vakauttivat sen liikkeen ja yhteydet Maahan palautuivat täysin. Giotto oli ohittanut ytimen 596 kilometrin etäisyydeltä ja oli jälleen matkalla kohti planeettainvälistä avaruutta.

Sitkeä pieni luotain lähetti tieteellistä dataa vielä 24 tunnin ajan matkatessaan komeetasta poispäin. Viimeinen pölyhiukkasen törmäys havaittiin 49 minuuttia lähiohituksen jälkeen. Historiallinen kohtaaminen päättyi 15.3., kun Giotton tutkimuslaitteet sammutettiin. Luotain asetettiin nukkumaan ja odottamaan seuraavaa komeettaa tutkittavakseen.