Itämeri levälauttojen peittämänä

22 Heinäkuu 2010

Itämerellä kukkiva levälautta näkyy selvästi ESAn ympäristösatelliitti Envisatin ottamassa kuvassa sinivihreänä alueena, joka on kooltaan noin 377 000 neliökilometriä.

Voimakas leväkukinta on normaali ilmiö Itämerellä kesäisin, kun kasviplankton lisääntyy voimakkaasti lämpenevässä merivedessä. Mikroskooppisen kokoisen merilevät nousevat meren pinnalle tai pinnan tuntumaan, jolloin etenkin ylhäältä katsottuna levälautat näyttävät vaikuttavilta.

Kuvassa näkyvät selvästi (myötäpäivään alavasemmalta) Saksan yläosia, Ruotsi, Viron (ylhäällä oikealla), Latvia, Liettua, Venäjän Kaliningrad ja Puolan pohjoisosa. Ruotsille kuuluvat saaret Gotlanti ja Öölanti sekä Tanskan Bornholm näkyvät myös hyvin.

Kuva on otettu 11. heinäkuuta 2010 ja pienimmät yksityiskohdat kuvassa ovat 300 metrin kokoisia. Levälautta on kooltaan likimain Baltian maiden kokoinen: se oli noin 1600 km pitkä ja 190 km leveä.

Mikroskooppinen levä, makroskooppinen levälautta

Plankton arrives in Scandinavia
Kevään esimmäisiä leviä toukokuussa 2010

Meressä vapaana kelluva kasviplankton on hyvin herkkä auringon valolle, joten runsas päivänpaiste saa sen lisääntymään. Lisäksi paikalliset ympäristöolosuhteet, kuten ravinteiden määrä, veden lämpötila, merivirrat ja tuulitilanne, vaikuttavat planktonin lisääntymiseen.

Kesäisten päivien aikana valoa on ollut runsaasti, tuulet ovat olleet heikkoja ja talven jälkeen meressä on runsaasti maalta sulamisvesien mukana tulleita lannoitteita, joten levälautat ovat päässeet kasvamaan.

Kasviplankton ja levälautat ovat normaali - sekä tärkeä - osa meriekosysteemissä, mutta ne voivat voimakkaina ja pitkään jatkuvina voimakkaina kukintoina muodostaa ihmisille ja eläimille myrkyllisiä ainesosia, kun levälauttojen luona olevan meriveden happipitoisuus laskee.

Marine phytoplankton
Kasviplanktonia

Tämän myrkyllisyyden vuoksi leväkukintojen seuranta on tärkeää, jotta esimerkiksi kalastajat, kalankasvattajat ja terveysviranomaiset tietävät mikä on veden laatu ja osaavat varautua ennakolta tilanteeseen.

Suomessa leväkukintoja tavataan merialueiden lisäksi järvillä. Valtakunnallisen levätiedotteen mukaan sinilevätilanne on lämpimistä säistä huolimatta rauhallinen ja levää on tavattu järvillä jopa keskimääräistä vähemmän: 37 järvestä, joista levää on havaittu, on vain kolmessa levää runsaasti.

Kauniita, mutta herättäviä kuvia

Levälautta Englannin kanaalissa

Kuten satellittikuvat osoittavat, voi levälauttojen koko ja mahdollinen vaarallisuus muuttua nopeasti kukintavaiheessa. Sinivihreä levä näkyy kuvissa hyvin, koska yksittäisinä mikroskooppisen pienet kasviplanktonlevät sisältävät paljon yhteyttämiseen käyttämäänsä lehtivihreää, klorofylliä, ja se puolestaan värjää suurina määrinä esiintyessään koko merivesialueen.

Tämän ansiosta erityisesti meriveden tarkkailuun suunnitelluissa kameroissa levät näkyvät hyvin, ja siten tuloksena on komean näköisiä kuvia, kun pienikin leväpitoisuus on havaittavissa hyvin. Envisat-satelliitin MERIS-kamera (Medium Resolution Imaging Spectrometer), jokka oheiset kuvat on otettu, on eräs tehokkaimmista kiertoradalla olevista levää havaitsemista instrumenteista.

Merilevien optinen havainnointi on tärkeää myös siksi, että levälautat heikentävät tutkakuvien laatua. Esimerkiksi Envisatin ASAR-tutka pystyy normaalisti havaitsemaan tarkasti mm. meren pinnalla olevia ohuita öljylauttoja ja laivojen päästämiä pilssivesiä, koska öljyinen meren pinta heijastaa tutkasignaalia eri tavalla kuin puhdas meren pinta. Siksi kuvia operatiivisesti käyttävät tahot, kuten Euroopan meriturvallisuusvirasto, haluavat tietää missä leväkukinnat mahdollisesti vaikuttavat kuvien laatuun.

Copyright 2000 - 2014 © European Space Agency. All rights reserved.