‘Oikeaa’ vesimaailmaa etsimässä
Tieteiskirjailijat ja elokuvientekijät ovat jo kauan aikaa kuvitelleet maailman, joka on täysin valtameren peitossa. Mitä jos tällainen maailma olisi todella olemassa? Olisiko tällaisessa maailmassa elämää, ja millaista tämä elämä olisi?
Jos eurooppalaisen tähtitieteilijäryhmän ennustukset ovat totta, ESA voisi tehdä tieteiskirjallisuudesta tieteellistä faktaa löytäessään tällaisen maailman. ESAn operaatio Eddington, joka on tällä hetkellä kehitteillä, voisi antaa vastauksia kysymyksiin.
Hiljattain pidetyssä ESAn sponsoroimassa ‘Towards Other Earths’ –konferenssissa lähes 250 maailman planeettojen tutkimiseen erikoistunutta asiantuntijaa keskusteli Maan tapaisten maailmojen löytämisen strategioista. Alain Léger ja hänen kollegansa ranskalaisesta Institut d’Astrophysique Spatiale:sta kuvailivat planeettojen uudenlaista luokkaa, joka saattaisi paljastua tutkimuksisssa ‘vesimaailmaksi’.
Léger ja hänen kollegansa ennustavat, että tällaiset vesimaailmat ovat massaltaan noin kuusi kertaa maapallon kokoisia, ja ne sijaitsevat kaksi kertaa omaa planeettaamme suuremmalla taivaankappaleella. Niillä on ilmakehät, ja ne kiertävät emotähteään suurinpiirtein samalla etäisyydellä kuin Maa kiertää Aurinkoa. Mikä jännittävintä, vesivaltameri peittää kunkin maailman, ja nämä meret ovat yli 25 kertaa syvempiä kuin maan valtameret keskimäärin.
Tiedemiesten laskelmien mukaan vesimaailman sisäinen rakenne koostuu metalliytimestä, jonka säde on noin 4000 kilometriä. Sen päällä on kivinen vaippa, joka ulottuu 3500 kilometrin korkeuteen ytimen pinnasta laskien. Kivivaipan päällä on jäästä koostuva kerros, joka on noin 5000 kilometrin paksuinen. Näiden kerrosten päällä on valtameri, joka verhoaa koko maailman noin 100 kilometrin paksuisena, ja sen päällä on vielä ilmakehä.
Koska maailmojen säde on kaksi kertaa Maan säteen suuruinen, ne voidaan paikantaa helposti Eddington-avaruusaluksella, joka on suunniteltu jopa Maata puolet pienempien planeettojen havaitsemiseen. “Vesimaailma, joka kulkee Aurinkoa hiukan kylmemmän tähden edestä, aiheuttaa tähtivalon himmentymisen lähes tuhannenteen osaan. Tämä on lähes kymmenen kertaa suurempi poikkeama, kuin mitä Eddington on suunniteltu havaitsemaan. Vesimaailmat ovat siis – jos niitä on olemassa – erittäin helppo saalis Eddingtonille,” sanoo Fabio Favata, ESAn Eddington-projektissa työskentelevä tiedemies.
CNES/ESAn operaatio Corot, joka on Eddingtonia pienempi edeltävä projekti ja joka laukaistaan noin vuonnna 2005, voi myös juuri ja juuri pystyä näkemään vilaukselta nämä vesimaailmat, jos ne ovat tarpeeksi lähellä emotähtiään.
Tiedemiehet tutkivat tällä hetkellä pystyisikö elämä olemaan mahdollista tällaisissa maailmoissa, ja millaista tällainen elämä olisi, etenkin kun vesi on pääedellytys myös Maassa olevalle elämälle. Vaikka vesimaailmoissa näyttäisi olevan läsnä kaikki elämän ylläpitämisen mahdollistavat ainekset, on suuri kysymys, olisiko elämän alkuunpääseminen näissä olosuhteissa kuitenkaan mahdollista.
Yksi johtavista teorioista elämän alkua koskien on, että elämän syntyminen vaatii tulivuoren toiminnan synnyttämiä kuumia virtauksia valtameren pohjassa. Virtauksina toimivat esimerkiksi ‘mustat savustajat’, joita on löydetty Maan syvistä valtameristä. Vesimaailmoissa on kuitenkin valtameren pohjan ja mahdolliset ‘savustajat’ ilmakehästä erottava 5000 kilometrin jääkerros. Toisaalta, elämän alkaminen vedenpinnalta voi silti olla mahdollista.
Ehkäpä ainoa tapa vesimaailmojen elämän selvittämiseen on tutkia niitä ESAn asuttavien planeettojen tutkimisoperaatiolla, Darwinilla. Kun se laukaistaan vuoden 2014 paikkeilla, avaruusaluslaivue tulee etsimään paljastavia elämänmerkkejä kaikkien planeettojen ilmakehistä, mukaan lukien vesimaailmat.
