Suomalaisen avaruustutkimuksen historia ilmestynyt

3 Kesäkuu 2004

Suomi liittyi Euroopan avaruusjärjestön täysjäseneksi vuonna 1995, mutta suomalaisen avaruustutkimuksen historia ylettää yli sadan vuoden taakse. Alan historia on saatu nyt yksiin kansiin, kun Ilkka Seppisen kokoama kirja julkistettiin 2. kesäkuuta.

Tärkein osa suomalaista avaruustutkimusta on tehty viimeisten kolmenkymmenenviiden vuoden aikana, mutta Seppinen katsoo alan historian alkavan jo 1800-luvulta. Tuolloin alkoivat vakiintua tieteenteon uudet toimintamuodot, jotka perustuvat paitsi toisenlaiselle tutkimusotteelle myös kansainväliselle yhteistyölle, minkä lisäksi uudet rahoitusmuodot saivat 1800-luvulla jalansijaa.

1900-luvun alku oli tieteen kehityksessä kiihkeää edistyksen aikaa, ja ennen kaikkea toisen maailmansodan jälkeinen tilanne veivät avaruustutkimusta kansainvälisesti eteenpäin suurin harppauksin. Vuonna 1957 laukaistiin ensimmäinen tekokuu radalleen, minkä jälkeen tutkijat pääsivät lähettämään mittalaitteita myös maapallon ulkopuolelle. Tätä seuranneet vuodet merkitsivät huimaa teknologista kehitystä, jonka moottorina toimi kylmä sota ja sen synnyttämä suurvaltapoliittinen jännite. Se sinkosi luotaimia kohti planeettoja ja lennätti ihmisen Kuuhun vuonna 1969.

Suomessa 1970-luvun alussa etenkin poliittiset piirit pitivät avaruustutkimusta kerskatutkimusta, johon Suomella ei ole varaa eikä syytä ryhtyäkään. Tutkimusmäärärahoja ehdotettiin luonnontieteiden ja tekniikan sijaan muun muassa suunnattavaksi demokratian tutkimiseen ja tasa-arvotutkimukseen. Maamme avaruustutkimus on ollut tiukasti sidoksissa politiikkaan, talouteen, teollisuuteen ja kansainväliseen tutkijayhteisöön. Monasti vähäinen rahoitus onkin jouduttu korvaamaan erinomaisella laadulla, uudella tekniikalla, näppärillä ratkaisuilla ja ennen kaikkea hyvillä henkilökohtaisilla suhteilla, joiden avulla projekteja on saatu Suomeen virallisten yhteistyökuvioiden sivuitse. Vasta 90-luvulla ala muotoutui nykyiselleen, erääksi tutkimusalaksi ja teollisuudeksi muiden joukossa.

Helsingin yliopiston Yhteiskuntahistorian laitoksella poliittisen historian dosenttina työskenelevä Ilkka Seppinen onnistuu tutkimaan kirjassaan suomalaisen avaruustutkimuksen vaiheita useista näkökulmista ja ilman pienissä tutkijapiireissä helposti syntyvää sisäistä köydenvetoa. Kirjan runsas kuvitus ja laaja näkökulma tekevät siitä kiinnostavan jopa ulkopuoliselle, vaikkakin paikoin erilaiset kansainväliset kokoukset ja järjestöt sekä kansainvälistieteellispoliittisten tapahtumien kuvaukset saattavat puuduttaa alasta vähemmän kiinnostunutta - niiden avulla kuitenkin Suomea saatettiin osaksi ESAa ja kansainvälistä tutkijayhteisöä.

Suomalaisen avaruustutkimuksen historian on julkaissut Yliopistopaino.

Suomi 40 vuotta COSPARissa

COSPAR
COSPAR

Suomalaisen avaruustutkimuksen historia julkistettiin Helsingin Säätytalossa pidetyn Suomen 40-vuotisen COSPAR-jäsenyyden juhlakokouksessa. COSPAR, Committee on Space Research, on kansainvälinen avaruustutkimuksen järjestö, joka perustettiin vuonna 1958 edistämään korkealle nousevien ilmapallojen, rakettien, satelliittien ja luotaimien avulla tehtävää tutkimusta. Etenkin kylmän sodan aikana COSPAR ja sen vuosikokoukset olivat tärkeä foorumi kaikkialta maailmasta tulevien tutkijoiden välisessä ajatustenvaihdossa ja yhteistyössä.

Suomi hyväksyttiin COSPARin jäseneksi vuonna 1964. Avaruustutkimuksen saralla kovin vaatimaton maa otettiin mukaan pitkälti Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksen professorin Gustav Järnefeltin kansainvälisten suhteiden ansiosta, mutta Suomi osallistui aktiivisesti COSPARin toimintaan heti jäsenyyden alusta alkaen: vuoden 1965 kokouksessa esiteltiin jo Suomen avaruustutkimusta yhden paperiliuskan pituisen raportin avulla ja vuotta myöhemmin raportissa oli peräti kaksi sivua. Tässä vuoden 1966 raportissa todetaan myös kiinnostavasti, ettei Suomesta laukaistu vuosina 1964 ja 1965 satelliitteja avaruuteen.

Helsingin 40-vuotisjuhlakokoukseen osallistunut COSPARin nykyinen presidentti ja ESAn edellinen tiedejohtaja Roger-Maurice Bonnet kuvasi esitelmässään vivahteikkaasti Suomen osallistumista kansainväliseen avaruustutkimustoimintaan, sillä hän on ennättänyt seuraamaan tilannetta koko jäsenyyden ajan. Bonnet ylisti Suomen valtavaa kehitystä tänä aikana ja määritteli erääksi suomalaisten vahvuudeksi päättäväisyyden ja lupausten pitämisen.

Bonnetin esityksen jälkeen ensimmäisen suomalaisen avaruusalan tohtorinväitöksen tehnyt, alan pioneeri ja sittemmmin kansanedustajaksi siirtynyt professori Martti Tiuri kertasi omassa puheessaan Suomen avaruushistoriaa ja päätti katsauksensa muutamaan toiveeseen: Suomeen pitäisi saada yhtenäinen avaruuspolitiikka ja alan hallinto, joka vastaisi koko alan kehittämisestä pitkäjänteisesti ja yhtenäisesti; Valtioneuvostoon pitäisi saada tiede- ja teknologiaministeri; ja Suomeen pitäisi perustaa Avaruustutkimuskeskus, jolle annettaisiin pysyvät määrärahat ja joka ottaisi hoitaakseen avaruuspolitiikan toteuttamisen.

Seuraava COSPARin vuosikokous pidetään Pariisissa nyt heinäkuussa, ja paikalle odotetaan myös runsasta osanottoa Suomesta.

Copyright 2000 - 2014 © European Space Agency. All rights reserved.