Yleistietoa Euroopan avaruusjärjestöstä

“Avaruus odottaa Eurooppaa, kiitos lähinnä ESAn. Kysymys on nyt vain siitä, mitä tekisimme siellä.” Näin sanoo Antonio Rodotà, ESAn pääjohtaja. “On meidän työmme varmistaa, että kaikista mahdollisuuksista osataan ottaa hyöty ja sen asettamiin kaikkiin haasteisiin vastata.”

Näkemys ja suunnitelma sen toteuttamiseksi

Mr Antonio Rodotà, Director General of ESA
Antonio Rodotà, ESAn pääjohtaja

Euroopan avaruusjärjestöllä ESAlla on näkemys Euroopan tulevaisuudesta avaruudessa ja sen tarjoamista mahdollisuuksista Maan kamaralla tekokuista hyötyville ihmisille. ESA kehittää erilaisia käytännön strategioita tuon näkemyksen toteuttamiseksi. Välineinään siinä ESAlla ovat erilaiset avaruustutkimuksen ja -teknologian yhteistyöprojektit.

Yksi ESAn toimintamuoto on tehokkaat laukaisuraketit ja uusimman teknologian mukaiset avaruusalukset. Toinen on yhteistyö ESAn 15 jäsenvaltion kansallisten avaruusjärjestöjen sekä avaruusteollisuuden kanssa. USA:n ja Neuvostoliiton avaruuskilvan hiivuttua kylmä sota on tehnyt tilaa maailmanlaajuiselle avaruusyhteistyölle. ESA on uudella globaalilla kentällä Euroopan edustajana.

ESAn menestys viimeisen neljännesvuosisadan aikana on muuttanut järjestön roolia siitä, mitä se oli aikanaan. Kun ESA vuonna 1975 perustettiin, yritti Eurooppa epätoivoisesti päästä takaisin avaruustutkimuksen ja -tekniikan kehitykseen mukaan: uuden eurooppalainen kantorakentin kehitys oli päätynyt epäonnistumiseen. Euroopan tiedemiehillä oli jo hyvä kansainvälinen ohjelma, mutta avaruudessa olemista vaativissa kokeissa ja pienten tekokuiden laukaisussa jouduttiin yleensä turvautumaan Neuvostoliiton tai Yhdysvaltojen apuun.

Nyt tilanne näyttää kuitenkin jo aivan erilaiselta! ESAn ohjelmien avulla Eurooppa on todistanut kilpailukykynsä tieteen, kantorakettien, telekommunikaation, Maan havainnoinnin ja miehitettyjen avaruuslentojen aloilla. Avaruushankkeista ja niiden sovelluksista on tullut ESAn jäsenvaltioissa jokapäiväisiä. Jo nyt eurooppalainen avaruusteollisuus työllistää suoraan 40 000 ja epäsuorasti 250 000 työntekijää - ja luvut ovat kasvussa.

ESA ei siis ole pelkkä tekniikan alan järjestö, vaan osa Euroopan sosiaalista ja taloudellista kudosta. Se on osa osaamisen ja taidon kulttuuria. Uudellakin vuosituhannella jäsenvaltiot odottavat ESAlta ajankohtaisia ja huolellisesti suunniteltuja monikansallisia avaruusprojekteja. Jäsenet luottavat järjestön apuun teknologisen kilpailukykynsä kehittämisessä. ESA koordinoi sitä laaja-alaista ajattelua, jota tarvitaan uusien haasteiden kohtaamiseen.

Kymmenen avaruushaastetta Euroopalle

Galileo system
Galileo system

“Mikä tahansa luettelo haasteista, joihin meidän pitäisi käydä käsiksi, alkaa sanalla esimerkiksi”, sanoo pääjohtaja Antonio Rodotà. “Elämme edelleen avaruusajan aamunkoittoa, ja käsittääkseni ESAn toimintaa rajoittavat vain inhimillisen mielikuvituksen rajat.”

Paikanmäärityssatelliitit Avaruudesta käsin toimivat paikanmääritysjärjestelmät ovat korvaamattomia tieteelle ja teollisuudelle, ja niitä on alettu käyttää jopa autoissa. Ehdotonta tarkkuutta vaativilla aloilla, kuten lentoliikenteessä, sovelluksia rajoittaa olemassa olevien amerikkalaisten ja venäläisten järjestelmien sotilaskäyttö. Kriisiaikoina operaattorit heikentävät tahallaan palveluidensa tarkkuutta. EU on ilmaissut tyrmistyksensä asian johdosta, ja ESA onkin kiireesti ryhtynyt kehittämään siviilikäyttöön tarkoitettua paikanmääritysjärjestelmää, jota Euroopan autonomian turvaaminen vaatii.

Helpommat avaruuslennot Nykyiset kemiallisiin rakettimoottoreihin perustuvat menetelmät satelliittien, astronauttien ja tarvikkeiden lähettämiseksi avaruuteen ovat kovin kömpelöitä. Lisäksi ne ovat aikaavieviä ja kalliita. Samalla kun ESA jatkaa Ariane-kantorakettien ja uuden pienen Vega-raketin kehittämistä, valmistautuu ESA ja Euroopan avaruusteollisuus myös tulevaisuuden mullistaviin ratkaisuihin. Uudelleenkäytettävät avaruusalukset ovat eräs kaikkein varteenotettavimmista vaihtoehdoista. Ne voisivat esimerkiksi nousta ja laskeutua horisontaalisesti. Avaruudessa aluksilla olisi puolestaan uusia keinoja liikkua. Näitä ovat esimerkiksi aurinkosähkömoottorit, joita ESA jo kehittää, ja kenties jopa aurinkotuulen hyödyntäminen planeettojenvälisten avaruusalusten työntövoiman lähteeksi.

Nanosatelliitit Yhdysvaltojen ensimmäinen tekokuu Explorer I (1958) painoi vain kahdeksan kiloa. Silti se havaitsi Maan säteilyvyöhykkeen yksinkertaisella geigermittarillaan. Myöhemmin satojen kilojen tai jopa tonnien painoisista satelliiteista tuli tavallisia, kunnes nyt ollaan jälleen kiinnostuttu pienemmistä mutta hyvin fiksuista alle kymmenen kilon tekokuista.

Brittiläisen yliopiston kehittämä Euroopan ensimmäinen nanosatelliitti lähti avaruuteen heinäkuussa 2000. SNAP-1 painaa seitsemän kiloa, mutta Explorer I -satelliittiin verrattuna sillä on neljän vuosikymmenen etumatka mikroelektroniikan ja -mekaniikan kehityksessä. Nanosatelliitit mahdollistavat pienten maiden, yritysten ja instituuttien kilpailun avaruusjättien kanssa, käytettiinpä niitä sitten yksittäin nopeisiin ja halpoihin tehtäviin tai kokonaisien Maata havainnoivien tekokuiden parvien muodostamiseen.

Markkinaosuus avaruusteollisuudessa Eurooppalaisen Arianen huima menestys satelliittilaukaisijoiden markkinoilla ei ole näkynyt kaupallisten satelliittien kysynnässä. Euroopan ulkopuoliset teleoperaattorit suosivat edelleen amerikkalaisia toimittajia. Yhdysvaltojen avaruusteollisuus hyötyy laajasta julkisesta rahoituksesta sekä USA:n armeijan avaruusteknologiaa piristävästä vaikutuksesta. Lisäksi avaruusalan julkinen rahoitus on Euroopassa suhteellisen vähäistä joten ESA etsii tehokkaampia ja nopeampia tapoja Euroopan kaupallisen avaruusteollisuuden tukemiseen. Järjestö esimerkiksi käyttää pieniä ja nopeita avaruuskokeita uuden teknologian mahdollisuuksien demonstroimiseen.

Ilmaston hallinta Aktiivinen diplomaattinen toiminta tähtää siihen, että ilmastonmuutosta pyrittäisiin hillitsemään maailmanlaajuisilla ohjelmilla. ESAn Maata havainnoivat ja tutkivat tekokuut auttavat ohjelmien tieteellisen perustan luomisessa sekä hankkeiden toteuttamisen ja tulosten tarkkailussa. Tästä huolimatta ilmastonmuutoksia todennäköisesti esiintyy tulevaisuudessakin, joko ihmisen aiheuttamina tai luonnostaan.

Kauempana tulevaisuudessa säätä pystytään hallitsemaan avaruusteknologialla. Esimerkiksi auringonvalon määrää halutuilla alueilla voidaan säädellä valtavien, kiertoradalla olevien heijastimien avulla. Euroopan täytyy olla paitsi ajan tasalla ilmastonhallintaan liittyvän teknologian kehityksessä, myös valmiina niihin monimutkaisiin poliittisiin ja lainopillisiin kysymyksiin, joita aihe nostattaa.

Kosmiset törmäykset Vuonna 1996 Euroopan neuvosto vaati suurempia ponnisteluja ihmiskunnalle mahdollisesti vaarallisten asteroidien ja komeettojen etsimiseksi. Menneisyydessä asteroidien ja komeettojen törmäykset ovat aiheuttaneet alueellisia ja maailmanlaajuisia tuhoja, ja tälläkin hetkellä etsitään mahdollisesti vaarallisilla radoilla kiertäviä huomaamattomia kappaleita. ESA rahoittaa Roomassa toimivaa Spaceguard-ohjelmaa, joka koordinoi 80 asteroideja metsästävää keskusta ympäri maailmaa.

Rosetta, ESAn komeetta Wirtasta kohti vuonna 2003 lähtevä luotain, tulee syventämään ymmärrystä uhan fysikaalisesta luonteesta. Kaksi toista ESAn luotain vaikuttavat myös lupaavilta asteroidinmetsästäjiltä. Nämä ovat BepiColombo, jonka tarkoituksena on mennä aurinkokunnan sydämeen tutkimaan planeetta Merkuriusta, sekä GAIA, uusi tähtiä kartoittava avaruusalus.

Vaikeita tehtäviä Moni helppo tehtävä avaruudessa on jo tehty. Uudet keksinnöt ja sovellukset vaativat usein uutta avaruusteknologiaa. Esimerkiksi sekä Maata että avaruutta tutkivat tieteilijät tarvitsevat tekokuita, jotka pystyvät automaattisesti korjaamaan painovoimakentästä riippumattomat virheet radoissaan, johtuivat ne sitten Maan hyvin harvan ulomman ilmakehän aiheuttamasta kitkasta tai Auringon säteilyn paineesta ulkoavaruudessa. Toinen vaikea tehtävä on lasersäteiden käyttö pitkillä etäisyyksillä. Tällä tekniikalla on tärkeitä sovelluksia, varsinkin juuri nyt ESAn tutkimuksen kohteena olevassa LISA-projektissa. Sen tarkoitus on oletetun avaruuden värähtelyn havaitseminen. Havainnointi tapahtuisi toisistaan viiden miljoonan kilometrin päässä olevien avaruusalusten avulla. Sillä, milloin tällaiset vaikeat projektit järjestetään Euroopan omin voimin ja milloin maailmanlaajuisessa yhteistyössä, on Euroopalle strategista merkitystä.

Raaka-aineita ja energiaa avaruudesta Kuussa ja asteroideissa on runsaasti sellaisia aineita, joita voitaisiin periaatteessa louhia ja käyttää hapen ja veden valmistukseen. Osan avaruudessa työskentelyn hankaluudesta korvaa kappaleiden heikko vetovoima – suuret avaruusasemat tai tähtienväliset raketit saattaisi tulevaisuudessa olla helpompi rakentaa ympäristössä, jossa vallitsee heikko painovoima. ESA rohkaisee Euroopan insinöörejä ja tutkijoita tämän muistamiseen ja myös sen harkitsemiseen, että Maahan voitaisiin tuoda energiaa avaruudesta. Toinen pitkän tähtäimen idea on, että kiertoradalla olevat asemat voisivat tuottaa energiaa auringonvalosta tai avaruuden luonnollisesta sähköstä ja lähettää sitä Maan pinnalle.

Claude Nicollier spacewalk
Claude Nicollier repairing Hubble

Robotteja vai astronautteja?

Vuoden 1993 mieleenpainuva NASAn ja ESAn Hubble-avaruusteleskoopin korjauslento, jolle ESAn astronautti Claude Nicollier osallistui, auttoi hiljentämään miehitettyjen avaruuslentojen arvostelijoita. Miehittämättömiä avaruusaluksia ja robotteja on kuitenkin vuosi vuodelta enemmän. Ne eivät tarvitse ihmiselle välttämättömiä elämää ylläpitäviä laitteistoja tai mahdollisuutta palata takaisin Maahan. Robottien ja astronauttien heikkouksien ja vahvuuksien punnitseminen sekä avaruusasemilla, kuutukikohdissa tai Mars-tutkimusretkillä on herkkä strateginen kysymys.

ESA on sitoutunut miehitettyihin avaruuslentoihin Kansainvälisellä avaruusasemalla (ISS). Järjestön hankkeeseen kehittämä robottikäsivarsi ja automatisoitu kuljetusalus ovat kuvaavia esimerkkejä ESAn samanaikaisesta tuesta roboteille. Tälläkin hetkellä ESAn tiedeohjelma kehittää itsenäiseen työhön kykenevää robottiavaruusalusta, joka voi itsenäisesti suorittaa vaikeita tehtäviä kaukana Maasta.

Pysyminen eturivissä

Jo silloin, kun Ariane 4 vielä oli menestyksensä huipulla 1990-luvun kantorakettina, ESA ryhtyi kehittämään tehokkaampaa Ariane 5 -rakettia. Vuoteen 2005 mennessä edelleenkehitetty Ariane 5 kykenee nostamaan kiertoradalle 11 tonnin lastia. Kun suuriin suorituksiin yltäneitä tiedemies- ja insinöörityöryhmiä kerran on olemassa Euroopassa, on järkevää jatkaa niiden työtä johtoaseman säilyttämiseksi. Esimerkiksi ESAn menestyksekästä infrapuna-avaruusobservatoriota ISOa (1995) seuraavat samankaltaiset FIRST- ja PLANCK-projektit (2007). Varsinainen haaste Euroopalle on harkita viisaasti, milloin olemassa olevia kehityslinjoja kannattaa lujittaa, ja milloin uusille urille suuntaaminen on parempi tapa pysyä eturivissä.

25 vuoden menestyksen jälkeen

Europe's access to space
Europe's access to space

“Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin” , arvioi ESAn pääjohtaja Antonio Rodotà. “Mutta ESAn pioneerit olivat yksittäisiä insinöörejä ja tiedemiehiä, joilla oli poikkeuksellista intoa ja mielikuvistusta. Tarvitsemme myös nyt täsmälleen samoja lahjoja, jos haluamme menestyä yhtä hyvin.”

Euroopan avaruusjärjestö aloitti työnsä vuonna 1975. Se perustettiin jo kaksi vuotta aikaisemmin, kun kymmenen Euroopan maan ministerit kokoontuivat yhdistämään 1960-luvun alussa perustettujen European Laucher Development Organisation- sekä European Space Research Organisation -järjestöjen tavoitteita. Tällä hetkellä ESAlla on 15 jäsenmaata Euroopassa, ja lisäksi Kanada kuuluu järjestöön yhteistyöjäsenenä.

25 ensimmäisen vuotensa aikana ESA on nostanut Euroopan avaruuden pikkutekijästä suureksi vaikuttajaksi, jolla on korkea omavaraisuusaste useimmilla avaruusteknologian aloilla sekä voimavaroja maailmanluokan keksintöihin. Taitekohta oli vuosi 1986. Silloin eurooppalaisen teollisuuden rakentama, eurooppalaisen raketin laukaisema ja eurooppalaisella teknologialla varustettu ESAn Giotto-avaruusalus lensi Halleyn komeetan ytimen ohitse. Uskaliaampaa visiittiä ei yksikään toinen avaruusjärjestö ollut yrittänyt.

ESAn huippusaavutuksia:

  • Huolimatta USAn, Venäjän, Kiinan ja Japanin kiihkeästä kilpailusta ESAn kehittämä Ariane hallitsee laukaisurakettien markkinoita varsinkin tietoliikennesatelliitien laukaisuissa. Arianet ovat jo miljardin euron kokoluokan teollisuutta.

  • Maailmanlaajuiset standardit tämän sukupolven viestintäsatelliiteille perustuvat ESAn kehittämään tekniikkaan. Eurooppalaiset avaruusyritykset ovat rakentaneet yli 50 telecom-tekokuuta – miljardien bisnes sekin.

  • ESA on maailman johtava otsoniaukon, jäätiköiden, valtamerituulten ja -virtausten sekä muiden maapallon terveydentilasta kertovien tekijöiden tarkkailija. Meteosat, joka tuottaa tutut päivittäiset satelliittikuvat Euroopan ja Afrikan säästä, on sekin ESAn kehittämä.

  • ESAn rakentamat tieteelliset avaruusalukset ovat saavuttaneet johtoaseman Auringon ja sen vaikutusten tutkimuksessa, samoin kuin komeettojen tutkimuksessa, tähtien kartoittamisessa avaruudesta käsin sekä universumin paljastamisessa infrapunavalon ja röntgensäteiden aallonpituuksilla.

  • ESAn astronautit ovat lentäneet yhdellätoista Yhdysvaltojen sukkulalennolla sekä tehneet lukuisia vierailuja venäläisten Mir-avaruusasemalle. He tekevät osansa myös kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:lla, johon ESA osallistuu täysivaltaisena osapuolena.

Avaruusprojekteja – käynnissä ja tulossa

Huygens on Titan
Huygens laskeutumassa laskuvarjon varassa Titanin pinnalle

“Vaikutelma toiminnastamme olisi paljon voimakkaampi, jos Maan pinnalta voisi nähdä kaikki yläpuolellamme lentävät avaruusalukset” , toteaa ESAn pääjohtaja Antonio Rodotà. “Tai ne alukset, jotka leijuvat päiväntasaajan yllä, ovat asemissa Aurinkoa kohti kääntyneenä tai lentämässä kohti Saturnusta.”

Seuraavassa ovat ne ESAn avaruuslennot, jotka ovat joko parhaillaan käynnissä tai suunniteltu laukaistaviksi ennen vuotta 2005. Alukset ovat arvioidussa laukaisujärjestyksessä ja edustavat kaikkiaan yli 20 hanketta. Lisätietoa näistä, aikaisemmista ja tulevista ohjelmista saa täältä.

Hubble-avaruusteleskooppi (NASA & ESA) 1990
Eurooppalaiset tähtitieteilijät saavat säännöllisesti tehdä havaintoja tällä kuuluisalla näkyvän valon teleskooppilla, kiitos ESAn osallistumisen projektiin.

Ulysses (ESA & NASA, rakennettu Euroopassa) 1990
Ensimmäinen avaruusalus, joka lensi Auringon napojen yli. Ulysses mullisti tieteilijöiden käsityksen aurinkotuulesta ja Auringon magnetismista, jotka täyttävät meitä ympäröivän avaruuden.

ERS-2 1995
ERS-2 jatkaa ERS-1-satelliitin tunnustettua työtä Maan havainnoijana. Tutkan lisäksi ERS-2 kantaa uutta instrumenttia, joka tarkkailee otsoniaukkoa.

SOHO (ESA & NASA, rakennettu Euroopassa) 1995
Solar and Heliospheric Observatory eli SOHO on tehnyt monia uusia havaintoja Auringosta ja sen räjähtelevästä kaasukehästä. Lisäksi SOHO tarkkailee aurinkomyrskyjä 24 tuntia vuorokaudessa.

Huygens (ESAn osuus NASAn Cassini-ohjelmassa) 1997.
Marraskuussa 2004 Huygens laskeutuu laskuvarjollaan Titanin, Saturnuksen suurimman kuun, sumuisen kaasukehän läpi. Se paljastaa Titanin oudon maiseman ja sen kemialliset salaisuudet.

XMM-Newton 1999
Kolme hämmästyttävää teleskooppia, joissa jokaisessa 58 huolellisesti hiottua peiliä lepää toistensa sisällä, tekevät XMMstä herkimmän koskaan rakennetun röntgentähtitieteen observatorion.

Cluster (ESA & NASA, rakennettu Euroopassa) 2000
Neljä yhdessä toimivaa satelliittia muodostavat ennen näkemättömän, kolmiulotteisen kuvan Maan magneettikentän ja aurinkotuulen välisistä taisteluista sekä törmäyksiä seuraavista avaruusmyrskyistä.

Artemis (ESA ja Japani) 2001
Uraauurtava viestintäsatelliitti luo suoria yhteyksiä matkapuhelinten käyttäjiin Maan pinnalla, välittää lasersäteillä tietoa muiden satelliittien välillä sekä lähettää navigointitietoja EGNOSta varten (ks.alla).

Envisat 2001
Kahdeksantonninen Envisat, Euroopan iso ympäristöhavaintosatelliitti, vartioi Maata. Osa Envisatin laitteista on uudistettuja versioita ERS-2:n laitteista, ja osa aivan uusia instrumentteja.

European Robotic Arm (Eurooppalainen robottikäsivarsi) 2001
Robottikäsivarsi on osa ESAn panoksesta Kansainväliseen avaruusasemaan. Se aiotaan asentaa venäläiseen moduliin, mutta on hyödyllinen aseman eurooppalaisillekin projekteille.

Integral 2002
XMM-Newtonin sisar tulee käyttämään nerokkaita teleskooppejaan ja herkkiä antureitaan havainnoidakseen kosmisen avaruuden väkivaltaisissa tapahtumissa syntyviä gammasäteitä.

MSG-1 (ESA & Eumetsat) 2002 ja MSG-2 noin 18 kuukautta myöhemmin
Meteosat Second Generation -satelliitit antavat paljon tarkempaa säätietoa kuin Meteosat-tekokuut, jotka ovat toimineet päiväntasaajan yllä vuodesta 1977 alkaen.

SMART-1 2002
Pieni koeluontoinen avaruusalus käyttää aurinkosähköistä työntövoimaa sekä kantaa Kuun tutkimiseen tarkoitettua havaintolaitteistoa.

Rosetta (ESA, lisäksi saksalais-ranskalainen laskeutuja) 2003
Päämääränä on komeetta Wirtanen, jonka kanssa Rosetta lentää monta kuukautta tarkkaillen sitä matalalta kiertoradalta ja lähettäen komeetan pinnalle laskeutujan.

EGNOS käytössä vuoteen 2003 mennessä.
European Geostationary Navigation Overlay System käyttää kolmea geostationaarista tekokuuta sekä maanpäällisten asemien verkostoa tehdäkseen Yhdysvaltain ja Venäjän paikanmääritysjärjestelmistä tarkempia ja luotettavampia.

Mars Express (ESA, lisäksi brittiläinen laskeutuja) 2003
Mars Express etsii kaikkien aikojen yksityiskohtaisimman Mars-tutkimuslennon aikana planeetalta piilossa olevaa vettä tai jäätä sekä pudottaa sinne laskeutujan elonmerkkejä etsimään.

Cryosat 2003
ESAn uuden Earth Explorer -sarjan esikoisena Cryosat käyttää kaksoistutkaa kartoittaakseen tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin muutoksia maapallon jäätiköissä.

METOP-1 (ESA & Eumetsat) 2003
Kun Meteosat ja MSG tarkkailevat säätä päiväntasaajan päältä, METOP lentää napojen yllä ja luotaa ilmakehää hienostuneilla laitteillaan.

Automated Transfer Vehicle (Automaattinen kuljetusalus) 2003
Nerokas avaruuslautta kuljettaa rahtia Kansainväliselle avaruusasemalle, telakoituu sinne automaattisesti, korjaa aseman kiertorataa ja lopettaa tehtävänsä jätteidenkäsittelylaitoksena.

Galileo 2004-2008
Euroopan oman navigaatiojärjestelmän Galileon ensimmäiset satelliitit viedään paikoilleen avaruuteen vuonna 2003. Koko 30 tekokuun järjestelmä on toimintakunnossa vuoteen 2008 mennessä.

Columbus 2004
ESAn suurin Kansainväliseen avaruusasemaan rakentama osa on 6,7-metrinen sylinterinmuotoinen laboratorio.

ESAn maantiedettä

MCR at ESOC
Cluster-satelliittijärjestelmän valvomo ESOCissa

“Missä tahansa ESAn keskuksessa on monista kansallisuuksista koottuja asiantuntijatyöryhmiä, jotka työskentelevät menestyksellisesti hankalien ongelmien parissa” , sanoo pääjohtaja Antonio Rodotà. “Ei saa unohtaa, kuinka hienoa se on. Näiden ihmisten isovanhemmat vielä ampuivat toisiaan.”

Eurooppa on monien valtioiden tilkkutäkki. Sen sotaisa menneisyys kauhistuttaa historioitsijoita ja kulttuurinen monimuotoisuus ihastuttaa matkailijoita. Antiikin Kreikan filosofeista teolliseen vallankumoukseen ja vielä siitäkin eteenpäin on tämä pieni maanosa usein ollut taiteiden, tieteiden, tutkimuksen ja teknologian etunenässä.

1900-luvun lopulla, jo ennen kuin poliitikot alkoivat suunnitella Euroopan unionia, totesivat Länsi-Euroopan tiedemiehet, ettei huippututkimukseen tarvittavia tutkimuslaitoksia voitaisi rakentaa yksittäisten valtioiden tiedebudjeteilla. Ensimmäinen raskaan sarjan tieteen yhteinen tutkimuslaitos rakennettiin Geneveen hiukkasfysiikan tutkimusta varten (CERN, 1953). Toinen hanke oli ESROn (European Space Research Organisation eli Euroopan avaruustutkimusjärjestö) päämaja Pariisissa. ESRO oli yksi Euroopan avaruusjärjestön (1975) edeltäjistä.

ESAn kymmenen perustajajäsenen joukkoon kuuluivat suurimmat Länsi-Euroopan maat Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Iso Britannia. Niiden lisäksi järjestöä olivat perustamassa Belgia, Tanska, Alankomaat, Ruotsi ja Sveitsi. Viisi muuta valtiota liittyi ESAan myöhemmin: Irlanti, Itävalta, Norja, Suomi sekä Portugal. Kanada on ESAn yhteistyömaa.

Lähes kaikki jäsenmaat kuuluvat myös Euroopan unioniin. Toisaalta kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät vielä kuulu ESAan. ESA ja EU ovat riippumattomia toisistaan, mutta ne toimivat jatkuvassa yhteistyössä luodakseen Euroopalle yhtenäisen avaruuspolitiikan. Euroopan neuvostolla ja CERNillä on yhteisiä jäseniä. Joukkoon kuuluu myös ESO (European Southern Observatory eli Euroopan eteläinen observatorio), johon ESAlla on tiukat tieteelliset siteet. ESAn jäsenmaiden erilaisuus on elinvoiman ja monimuotoisuuden lähde. Jokainen jäsen tuo mukanaan oman tieteellisen perinteensä, teknologisen osaamisensa, poliittiset päämääränsä ja kulttuurinsa.

Kun uusi ESAn avaruusalus lähtee radalleen, tuhatkunta miestä ja naista tehtaissa ja laboratorioissa pitkin Eurooppaa hyppii ilosta ja hihkuu monilla kielillä: "Me autoimme tuon rakentamisessa!" XMM-Newtonin tapauksessa (1999) osia ja tieteellisiä instrumentteja tuli 14 Euroopan maasta. Ne kaikki sopivat paikoilleen, ja ne kaikki toimivat. Monipeilisen röntgenteleskooppijärjestelmän avainteknologia tuli pikkukaupungista Lombardian maaseudulta.

Euroopan avaruusteollisuus tarjoaa keinot ESAn tavoitteiden saavuttamiseen. Se kehittyy nopeasti monikansalliseksi verkostoksi. Entiset kansalliset huippuyritykset ovat muodostaneet suuria, rajat ylittäviä yhtiöitä. Fuusiot luovat uuden maantieteen ESAn toimintatavalle. Siinä kilpailukykyisiä tarjouksia ja palkitsevia sopimuksia etsitään kustakin jäsenvaltiosta suhteessa sen osuuteen budjetista. ESAn politiikka auttaa varmistamaan, että pienemmät jäsenvaltiot ja pikkuyritykset eivät jää suurten valtioiden ja jättiyhtiöiden jalkoihin.

ESAn laitokset, tukikohdat ja henkilökunta on siroteltu pitkin Eurooppaa. Järjestön tukikohdat ulottuvat vielä kauemmas.

ESA (Euroopan avaruusjärjestön päätoimisto) Pariisi, Ranska. Täällä jäsenmaiden ministerikokoukset, virkamiehet ja tekniset asiantuntijat luonnostelevat suuria päätöksiä. Pääjohtaja ja muut johtoportaan jäsenet toimeenpanevat niitä ja antavat päätöksiä koskevia neuvoja. ESAn tiede-, sovellus- ja avaruuskuljetusohjelmien johtajat toimivat Pariisista käsin, samoin strategiasta, teknologisesta politiikasta, rahoituksesta ja hallinnosta vastaavat virkamiehet.

ESTEC (European Space research and TEchnology Centre, Euroopan avaruustutkimus ja -teknologiakeskus) Noordwijk, Alankomaat. ESAn suurimpana laitoksena ESTEC on järjestön tekninen kosketuspinta eurooppalaiseen teollisuuteen ja tiedeyhteisöön. Insinööri- ja tiedemiestyöryhmät tutkivat ehdotuksia ja valvovat avarusalusten kehitystyötä. ESAn avaruutta ja maapalloa tutkivat tiedeosastot sijaitsevat ESTECissä, samoin miehitettyjen avaruuslentojen ja mikrogravitaation tutkimuksen johto. ESTECillä on omat teknologiset laboratoriot ja laajat laitteistot avaruusalusten ja komponenttien testaamiseen niissä oloissa, joihin ne laukaisun ja avaruudessa olon aikana joutuvat.

ESOC (European Space Operations Centre, Euroopan avaruusoperaatiokeskus) Darmstadt, Saksa. Useimpien ESAn avaruusprojektien valvomo taiteilee maailmanlaajuisen seurantaverkostonsa avulla tyypillisesti puolen tusinan projektin kanssa kerrallaan. Projektien suunnittelussa ESOC antaa neuvoja kiertoradoista ja yhteyksistä Maahan. Meteosat-kuvien käyttö sääennusteissa ja ilmastotutkimuksessa aloitettiin ESOCissa, ja sittemmin Eumetsat aloitti toimintansa ESOCia vastapäätä tien toisella puolella. Avaruusromun, tuhansien Maan kiertoradalla leijuvien avaruusalusten ja -laitteiden osien, aiheuttamat vaarat ovat nekin ESOCin vastuulla.

ESRIN Frascati, Italia. ESRIN on ESAn maapallon havainnoinnin keskus. ESRIN kerää kuvia ja havaintoja ERS-satelliiteista ja yhdistää ne ranskalaisten SPOT-satelliittien sekä amerikkalaisten, venäläisten ja japanilaisten tekokuiden havaintoihin. Tehtävä edellyttää huipputehokasta tiedonkäsittelyä ja muuttuu vielä vaativammaksi ESAn suuren Envisat-1-satelliitin laukaisun myötä vuonna 2001. ESRIN on lisäksi ESAn tietojärjestelmäkeskus sekä järjestön tiedottaja internetissä, juuri näiden sivujen ylläpitäjä!

EAC (European Astronaut Centre, Euroopan astronauttikeskus) Köln, Saksa. ESAn 16-henkinen, seitsemästä jäsenmaasta tuleva astronauttijoukko toimii täältä käsin. Vuodesta 1990 EAC on antanut koulutusta ja lääketieteellistä tukea ESAn astronauteille Maan päällä ja useiden avaruuslentojen aikana. Tulevaisuudessa EAC palvelee paitsi ESAn astronautteja, myös niitä muualta maailmasta tulevia astronautteja, jotka ovat kosketuksissa ESAn elementteihin Kansainvälisellä avaruusasemalla. Niistä olennaisin on Columbus-laboratorio.

CSG (Centre Spatial Guyanais, Guyanan avaruuskeskus) Kourou, Ranskan Guyana. CNESin eli Ranskan avaruusjärjestön rakentamaa ja johtamaa Euroopan avaruussatamaa laajennettiin merkittävästi Ariane-laukaisuja varten. ESA tuki laajennusta sekä rahallisella tuella että asiantuntijaneuvoilla. CSG sijaitsee täydellisellä paikalla Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla. Sieltä laukaisut lähtevät turvallisesti Atlantin Valtameren yli, ja Maan pyörimisliikettä päiväntasaajan lähellä voidaan hyödyntää. Amerikkalaiseen Cape Canaveralin laukaisutukikohtaan verrattuna hyöty on vähintään 10 prosenttia satelliitin massasta.

Maa-asemat Salmijärvellä (Kiirunan lähellä) Ruotsissa, Redussa Belgiassa, Villafranca del Castillossa Espanjassa sekä Kouroussa Ranskan Guyanassa. Salmijärven napaseutuasema työskentelee yhdessä ESAn polaariradalla olevien, napa-alueita kiertävien, Maata havainnoivien satelliittien kanssa. Redu toimii lähinnä päiväntasaajan yllä olevien televiestintäsatelliittien kanssa. Villafranca tunnetaan työstään ESAn tiedesatelliittien (tällä hetkellä XMM-Newton) parissa. Siellä on myös tilat tieteilijöille, jotka suunnittelevat havaintoja ja käsittelevät ja arkistoivat niitä. Kouroun aseman pääasiallinen tehtävä on olla yhteydessä satelliitteihin pian laukaisun jälkeen. ESAlla on käytössään myös seuranta-asema Perthissä Australiassa sekä useita muita asemia ympäri maailmaa. Näitä voidaan käyttää, jos tarve vaatii.

Muut toimipaikat. ESAn henkilökunnan jäseniä on lähetetty Kaliforniaan ESAn ja NASAn yhteisten Ulysses-luotaimen ja SOHOn komentokeskukseen NASA JPL:ään. ESAn työntekijöitä on jonkin verran myös NASAn Goddard-keskuksessa sekä Space Telescope Science Institute:ssa, molemmat Marylandissa. Eurooppalainen koordinointikeskus NASAn ja ESAn Hubble-teleskoopille ja NGST-teleskoopille sijaitsee Euroopan eteläisen observatorion päämajassa Garchingissa, Saksassa. ESA ylläpitää pysyviä myös toimistoja Brysselissä, Toulousessa, Washington DC:ssä ja Moskovassa.

Euroopan ja eurooppalaisten puolesta

Low levels stratospheric ozone
GOME kartoittaa otsonikerroksen ohentumia

“Tämä on henkilökohtainen ristiretkeni on ihmisten puolesta,” sanoo Antonio Rodotà, ESAn pääjohtaja. “Haluan olla varma siitä, että Euroopan avaruusprojektit tuottavat selkeää hyötyä niille veronmaksajille, jotka mahdollistavat hankkeet.”

Yksityisen rahoituksen hankkiminen uusiin projekteihin on muodikasta. Paradoksaalisesti yhteiskunnan osuus avaruusteknologian rahoituksesta on kaikkein suurin Amerikassa, vapaan markkinatalouden turvapaikassa. Vaikka Euroopan väestö ja bruttokansantuote ovat suuremmat kuin USA:n, sen sijoitukset avaruustutkimukseen ja -teknologiaan ovat paljon pienemmät. Joidenkin eurooppalaisten mielestä avaruus on ylellinen ja maailman todellisiin ongelmiin nähden hyödytön sijoituskohde. Vaikka avaruutta kohtaan tunnetaan innostusta, ja sen mahdollinen tuottavuuskin myönnetään, sen täytyy kilpailla julkisesta rahoituksesta kaikkien muiden kohteiden kanssa – myös Euroopan muun korkeatasoisen tieteen ja teknologian.

Asumme demokraattisessa maanosassa, joten ESA jättää päätökset jäsenvaltioidensa vaaleilla valittujen hallitusten tehtäväksi. Avaruushankkeita kuitenkin kypsytellään yleensä kauemmin kuin hallitukset kestävät. Visioiden ja yhteiseurooppalaisten projektien luojana ESA epäonnistuisi tehtävässään, ellei se jatkuvasti puolustaisi avaruusprojekteja ja omaa toimintaansa.

ESAn tehtäväksi annettu avaruustiedeohjelma sekä järjestön tarjoamat palvelut, joista jäsenvaltioiden tulee maksaa varakkuutensa mukaan, voidaan erottaa paljon suuremmasta osasta ESAn budjettia. Se käytetään vaihtoehtoisiin ohjelmiin. Näitä ohjelmia jäsenmaat voivat rahoittaa halunsa mukaan – tai kuten joissain tapauksissa, jättää rahoittamatta. Hankeryhmät ovat kuitenkin päällekkäisiä ja toisiaan täydentäviä. ESAn Euroopalle tarjoamat hyödyt onkin helpointa tiivistää seuraavankaltaiseen listaan.

Hyöty ihmisille
Käytännön etuja, joita eurooppalaiset voivat ESAn ohjelmilta odottaa, ovat mm. paremmat sääennusteet, kehittyneemmät viestintämahdollisuudet sekä varmemman paikanmäärityksen.

ESAn kautta saastumisen hallintaan sekä onnettomuuksien seurantaan ja lievittämiseen (muun muassa etsintä- ja pelastustöihin) kanavoidut varat mahdollistavat tehokkuuden, jota yksityisyrittäjät eivät voi saavuttaa.

Avaruuden tutkiminen on kiehtovaa. ESA on tuplaamassa toimiaan sen varmistamiseksi, että yleisö voi jakaa seikkailut lehdistön, television ja internetin välityksellä.

Avaruudella on myös valtava kasvatuksellinen arvo. Se venyttää nuoria mielikuvituksia ja kenties rohkaisee koululaisia oppimaan lisää fysiikasta ja tekniikasta.

Jokainen ihminen ihmettelee paikkaansa ajassa ja avaruudessa sekä ihmiskunnan yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa. ESAn tiedeprojektit valottavat näitä kysymyksiä.

Hyöty ympäristölle
Ihmiset Euroopassa ja muualla maailmassa haluavat turvata maapallon luonnon. ESAn suuret, Maata avaruudesta käsin tarkkailevat hankkeet ovat tässä tehtävässä korvaamattomia.

ESAn uusi Earth Explorer -ohjelma auttaa täyttämään ihmistietämyksen aukkoja globaaleista muutoksista. Älykkäitä avaruusaluksia tarvitaan arvioimaan luotettavasti sitä, mikä luonnonilmiö on syy ja mikä seuraus.

Maan luonto toimii Auringon energialla. Aurinkomyrskyt vaikuttavat teknologisiin järjestelmiimme ja kenties jopa säähän. Ne ovat ESAn avaruustieteellisen tutkimuksen tärkeä kohde.

Syvempi ymmärrys Maan ainutlaatuisista ominaisuuksista elämän olinpaikkana saadaan vertailuista muihin planeettoihin. Tässä ESAlla on nykyään merkittävä rooli.

Euroopan palveluksessa

ESA täyttää konkreettisia tarpeita, olivatpa keinot sitten Euroopan tiedeyhteisön valitsemia avaruuslentoja tai eurooppalaista paikanmääritystä EU:n pyynnöstä. Kaikki ESAn hankkeet ja ohjelmat kehittyvät vuorovaikutuksesta teknisten asiantuntijoiden, valmistajien ja mahdollisten käyttäjien kanssa ympäri Eurooppaa.

Uudet euroyhtiöt käyttävät ESAn uraauurtavalla työllä kehittämiään sovelluksia. Kaikkein näkyvimpiä esimerkkejä tästä ovat Arianespace ja rakettilaukaisut, Eutelsat ja televiestintä sekä Eumetsat ja sääsatelliitit.

Läheiset suhteet jäsenvaltioiden kansallisten avaruusjärjestöjen kanssa, joilla on omat projektinsa ja päämääränsä, luovat yhteisiä etuja ja ajatustenvaihtoa.

ESA osallistuu aktiivisesti Euroopan komission Avaruuskoordinaatioryhmän työhön johdonmukaisen avaruuspolitiikan ja tulevaisuudensuunnitelmien luonnostelemiseksi.

Euroopan eteläisellä observatoriolla ESOlla, CERNillä (Euroopan hiukkasfysiikan laboratorio) sekä Euroopan tiedeyhdistyksellä on kaikilla hedelmällisiä yhteyksiä ESAn tiedeohjelmaan.

Jäsenvaltioiden ja EU:n kehitysapujärjestöt sekä YK:n Ulkoavaruuden asiain toimisto arvostavat ESAn apua avaruuden hyötyjen ulottamisessa kehitysmaihin.

Hyöty taloudelle ja tekniikalle
Avaruudessa voidaan tehdä taloudellista voittoa. Tämän ovat ESAn Ariane-kantoraketit osoittaneet, ja juuri niiden kaltaista korkeaa teknologiaa Eurooppa tarvitsee säilyttääkseen teollisen vahvuutensa.

ESA antaa tukea ja virikkeitä Euroopan avaruusteollisuuden innovaatioille, jotta niistä tulisi kilpailukykyisiä. Järjestö luo uusia markkinoita ja työpaikkoja ja samalla näkymiä kaupalliseen vaurauteen.

Jäsenvaltioiden lahjoitukset ESAn budjettiin menevät useimmiten suoraan takaisin lahjoittajamaihin niiden teollisuudelle myönnettyjen sopimusten muodossa. Siten rahoilla suojellaan ja luodaan työpaikkoja.

Kaikki ESAn avaruusprojektit edustavat alansa huippua, ja varsinkin kaikkein vaikeimmat tiedeohjelmat työntävät Euroopan avaruusteknologian osaamisen rajoja yhä kauemmas.

ESAn sopimuskäytännöt edistävät rajoja ylittävää yhteistyötä eurooppalaisessa teollisuudessa. Samaan aikaan tuetaan sopimus sopimukselta vapaata kilpailua. Erityinen aloiteoikeus helpottaa pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä ESAn ohjelmiin. Tärkeysjärjestyksen kärjessä ovat korkean teknologian edelläkävijäyritykset, jotka ovat sidoksissa yliopistoihin.

ESA ja sen sopimuskumppanit teollisuudessa edistävät teknologian kulkua avaruussovelluksista Maan pinnalle. Esimerkiksi maamiinoja etsitään nykyään tutkalla, joka alunperin kehitettiin Marsia tutkimaan.

Hyöty kulttuurille ja politiikalle

Avaruustutkimus on yhtä lailla osa kulttuuria ja politiikkaa kuin valtamerten kartoitus oli 400 vuotta sitten. Eurooppa on jälleen valinnut osanottajan roolin vierestä katsomisen sijaan. ESAn avulla jäsenvaltiot ovat tutkineet avaruutta ja hyödyntäneet tutkimustuloksia käytännössä enemmän kuin suurin osa niistä yksin voisi tai haluaisi.

ESAn toiminta auttaa kohtalokkaan aivovuodon tyrehdyttämisessä. Järjestön avaruusohjelmien ansiosta Euroopan tieteellinen ja tekninen lahjakkuus ei valu muihin maanosiin. Avaruuden tutkimus on mahtava ihmiskunnan tiedon ja taidon yhdistäjä. Se antaa luonnostaan poikkitieteellisillä projekteillaan vastaiskun tieteen ylierikoistumiselle.

ESAn tärkein poliittinen tavoite on rauhan säilyttäminen avaruudessa. ESAn sitoutumisesta tavoitteeseensa kerrotaan seuraavassa.

Yksinomaan rauhanomaisia tavoitteita

International Space Station
Kansainvälinen avaruusasema ISS

“Tämän vuosisadan aikana ihmiskunta tulee tekemään suunnattomia avaruuden ja koko aurinkokunnan käyttöä koskevia päätöksiä,” sanoo ESAn pääjohtaja Antonio Rodotà. “Meidän täytyy olla tarpeeksi vahvoja voidaksemme varmistaa, että Eurooppa on paikalla päätöksiä tehtäessä.”

Avaruustutkimus alkoi kylmän sodan avaruuskilpajuoksuna Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Sotilaallisia vakoilusatelliitteja suunniteltiin jo ennen kuin ensimmäinen Sputnik lensi vuonna 1957, ja ydinaseita kantavia ohjuksia kehitettiin satelliittien laukaisijoiksi. Siviilipuolen avaruustieteen saavutukset – tutkimusmatkat Kuuhun, Maan havainnointi ja televiestintä – olivat suurelta osin supervaltojen sotilaallisten ohjelmien sivutuotteita tai hankkeita, joilla haluttiin todistaa niiden ylemmyyttä avaruusteknologiassa. Kylmä sota ja avaruuden kilpajuoksu huipentuivat 1980-luvulla Tähtien sotaan, Yhdysvaltojen strategiseen puolustusohjelmaan. Ohjelman tarkoituksena oli tuhota ohjukset lennosta.

Tällainen oli maailma ennen kuin Euroopan avaruusjärjestö syntyi. 1970-luvulla ESAn kokouksen lupaus edistää yhteistyötä avaruudessa "yksinomaan rauhanomaisia tarkoituksia varten" kuulosti hätkähdyttävämmältä kuin nykyään. Olisi kuitenkin lapsellista uskoa, että kylmän sodan päättyminen lopetti avaruuden sotilaallisen käytön. Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja jotkut ESAn omatkin jäsenet jatkavat sotilaallisia avaruusohjelmia.

Mitä arvokkaammalta avaruus vaikuttaa, sitä suurempi on konfliktin mahdollisuus. Isku avainsatelliittiin saattaisi aiheuttaa sodan Maan päällä. Painajaisskenaario on sodan laajentuminen planeettojenväliseen avaruuteen ja samanlainen kilpailu valta-alueista, joka raivosi yli maapallon merten 1500-luvulta 1900-luvulle. Rauhanomaisempi, mutta silti vakavaa harkintaa vaativa ajatus on tehokkaiden ydinaseiden käyttö Maan kanssa törmäyskurssilla olevien asteroidien hajottamiseen tai niiden suunnan muuttamiseen.

ESAn monikansallinen luonne ja sitoumus pelkästään rauhanomaiseen toimintaan antavat sille erityisaseman maailman avaruusjärjestöjen joukossa. Yksi tapa välttää konflikteja avaruudessa on edistää maailmanlaajuista siviiliavaruusyhteistyötä. ESAlla on yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa niin monessa yksittäisessä avaruushankkeessa, että se tarvitsee pysyvät toimistot Washingtonissa ja Moskovassa. Toimistot ovatkin siten itse asiassa avaruussuurlähetystöjä.

Kylmän sodan aikana vuonna 1981 ESA perusti Italian Padovaan amerikkalaisen, neuvostoliittolaisen ja japanilaisen avaruusjärjestön kanssa toimivan yhteistyöohjelman (Inter-Agency Consultative Group for Science Institutes). Ohjelman ensimmäinen tehtävä oli koordinoida viiden Halleyn komeettaa seuranneen avaruusaluksen havaintoja. Tällä hetkellä käynnissä on toisen järjestöjenvälisen ohjelman, Auringon ja Maan vuorovaikutuksen tutkimuksen merkeissä tehty tiivis yhteistyö. Vuonna 1999 esiin nousi kolmas yhteinen tavoite: komeettojen ja asteroidien perusteellisempi tutkiminen. ESA osallistuu myös kansainväliseen avaruusasemaan. ISS voidaan nähdä myös kylmän sodan loppumisen monikansallisena rauhanjuhlana.

Avaruuden sotilaallisen käytön hillitsemiseksi ja siviilikäytöstä johtuvien riitojen vähentämiseksi on luotu kansainvälisen avaruuslain runko. Siihen sisältyvät Ulkoavaruussopimus, Kuusopimus ja koko joukko YK:n päätöksiä ja periaatteita sekä kasvava pino oikeusjuttuihin perustuvia ennakkopäätöksiä. Vuonna 1989 ESA loi Euroopan avaruuslain keskuksen parantaakseen tutkimusta, koulutusta ja käytännön toimintaa tällä yhä tärkeämmällä ja monimutkaisemmalla kansainvälisten suhteiden saralla.

ESAn äänen kantavuus avaruusdiplomatiassa riippuu sen käytännön sitoutumisesta keskustelun aiheisiin. Esimerkiksi voidaan ottaa Mars-planeetan tapaus. Mars-näytteiden tuomisesta Maahan tulee nousemaan turvallisuuskeskustelu, samoin siitä, pitäisikö Marsiin perustaa miehitetty tukikohta vai jättää alue luonnontilaan. Tähän asti vain USA ja vähemmässä määrin Venäjä ovat lähettäneet Marsiin tutkimusaluksia. Uusi aikakausi alkaa, kun ESAn Mars Express lähtee kohti punaista planeettaa vuonna 2003. Jos alus täyttää kansainvälisen Mars-tutkimusohjelman suuret odotukset, se antaa samalla ESAlle vaikutusvaltaa Euroopan puolestapuhujana Marsia koskevassa keskustelussa.

Last update: 20 Huhtikuu 2001

Copyright 2000 - 2014 © European Space Agency. All rights reserved.