Satelliitit auttavat gorilloja

Ihmiset ovat osoittautuneet huonoiksi naapureiksi vaikeuksissa olevalle vuorigorillalle, joita on uskottu olevan elossa vain muutama sata. Gorillat asustavat Ruandan, Ugandan ja Kongon Demokraattisen Tasavallan korkeissa sademetsissä, ennen kaikkea näiden kaikkien kolmen alueen kansallispuistoissa. Metsien hävittäminen ja laiton salametsästys saavat nämä alueet ja niillä asustavat gorillat uhanalaisiksi.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO) hyväksyy nämä puistot maailmanperintöön kuuluviksi paikoiksi. Kuitenkin, vaikka ne on suojeltu, vuosia kestänyt alueellinen rauhattomuus sekä myöhempi pakolaisten saapuminen ovat kaventaneet sademetsiä, kun ihmiset ovat raivanneet niitä maataloudelle tai kaataneet puita polttoaineeksi.

Viime huhtikuussa alkoi ESAn ja UNESCOn yhteinen projekti nimeltään BeGO – Gorillalle rakennettu ympäristö – jonka tarkoituksena on tarjota satelliittikuvia ja muita maanhavainnointituotteita luonnonsuojeluryhmille ja paikallisille viranomaisille, jotka työskentelevät gorillojen suojelemiseksi. Gorillojen asuinpaikat ovat laaja-alaisia ja luoksepääsemättömiä alueita, joten satelliittikuvista on suurta hyötyä.

Viime viikolla pidettiin kolmen päivän BeGO-seminaari UNESCOn päämajassa (YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) Pariisissa.

Koolla oli gorillojen suojeluasiantuntijoita Kansainvälisestä gorillan suojeluohjelmasta, Villieläinten suojeluyhdistyksestä ja Kansainvälisestä Dian Fosseyn gorillasäätiöstä sekä Kongon luonnonsuojeluinstituutista.

Läsnä oli myös edustajia Yhdistyneiden Kansakuntien suurten apinoiden eloonjäämisprojektista (GRASP) ja viranomaisia Kongon Virungan kansallispuistosta, joka rajoittuu Ruandaan ja Ugandaan.

He tapasivat ESAn ja UNESCOn edustajia sekä teknillisiä asiantuntijoita Synopticsista, hollantilaisesta yrityksestä jonka tehtävänä on toimittaa BeGO-dataa.

Keskustelut sisälsivät useita projektin toiminnallisia näkökohtia, kuten käyttäjien vaatimusten yhdistämisen; eräs tärkeimmista toimista on maa-alueiden geometrinen suunnitelma, johon kaikki satelliittikuvapohjaiset tuotteet on standardisoitava.

"Jokaiselle, joka työskentelee tällä alueella, on erityisen tärkeää käyttää samanlaisia, luotettavia maantieteellisiä karttoja", totesi Rutgersin yliopiston professori H. Dieter Steklis, kansainvälisen Dian Fosseyn gorillasäätiön tieteellinen pääjohtaja. "Hyvät kartat tekevät poikkitieteellisen yhteistyön ja monimutkaisen monista lähteistä tehtävän tiedon hankinnan sekä käsittelyn paljon käytännöllisemmäksi."

Karttatietojen standardisointi mahdollistaa kaikkien tulosten syöttämisen standardoituun maantietojärjestelmään (GIS) siten, että erilaiset karttatiedot voidaan asettaa kätevästi päällekkäin ja yhdistää toisiinsa siten, että kustakin alueesta saadaan enemmän tietoa.

Dian Fosseyn säätiö käyttää jo GISiä mallintamaan gorillojen liikkeitä, elinpaikkoja ja ympäristöllisiä tekijöitä syöttämällä GPS-koordinaatit, jotka metsänvartijat ovat koonneet gorillojen sijaintipaikoista sekä niiden salametsästyksestä. Nykyiset kartat perustuvat vanhoihin karttoihin jopa vuodelta 1936. BeGO luo uudet kartat mittakaavassa 1:50000, joka antaa tarkemman GIS-pohjan.

"Uusien, tarkempien karttojen saaminen on suojeluponnistelujen kannalta erittäin tärkeää", selitti Mario Hernandez UNESCOsta. "GPS-teknologiaa hyödyntäen paikalliset käyttäjät voivat kerätä paikkojen koordinaatit, joissa gorillat asuvat – mutta juuri nyt, kun he yrittävät piirtää nämä paikat kartalle, käy ilmi, että kartta on väärä."

"Jopa tarkat valtioiden ja puistojen rajat ovat epämääräisiä. On uudisasukkaita, jotka elävät puistossa, väittäen asuvansa tosiasiassa sen ulkopuolella. Tarkat kartat auttavat merkittävästi viranomaisia keskusteltaessa rajoista paikallisten yhteisöjen kanssa ajankohtaisten kiistojen ratkaisemiseksi."

Pariisin kokouksessa sovittiin myös siitä, minkälaisia kasvillisuusluokkia muodostetaan kymmenen vuoden aikana kerätystä satelliittiarkistosta. Se auttaa ymmärtämään kuinka gorillojen elinympäristöt ovat muuttuneet viimeisen vuosikymmenen aikana ja miten se on vaikuttanut gorilloihin itseensä.

"Yksityiskohtaisen kasvillisuusluokituksen luominen alueelta on eräs asia, josta me Dian Fosseyn säätiössä olemme hyvin kiinnostuneita", sanoi Steklis. "Se auttaa meitä selvittämään sitä, kuinka gorillat liikkuvat alueella ja käyttävät hyväksi ympäristöään, mitkä ovat niiden elinpiirien maksimaaliset kestokyvyt ja kuinka ne muuttuvat ajan myötä. Tällä informaatiolla on selvästi käyttöä myös paikallisille viranomaisille, joiden vastuulla on gorillojen valvonta."

Pelkän standardikartan lisäksi on tärkeää luoda satelliittikuvastosta korkeussuunnassa tarkka digitaalinen suuntamalli (DEM). Esimerkiksi Virungan kansallispuistossa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa maasto vaihtelee meren pinnan tasosta lähes 5000 metrin korkeuteen. Tähän saakka olemassa olevien mallien pohjana on käytetty 1930-luvulta peräisin olevia karttoja, paitsi muutamien valittujen alueiden osalta myös avaruussukkulan 1990-luvun puolivälissä keräämää tutkadataa.

Tänä vuonna ESA ja UNESCO virallistivat allekirjoituksillaan laajemman aloitteen avaruusteknologioiden käytöstä maailmanperintösopimuksen tukemiseksi. Muut avaruusvirastot ovat liittyneet tähän aloitteeseen: esimerkiksi Belgian kansallisen tiedepolitiikkatoimiston tarkoituksena on käyttää avaruusteknologiaa kaikkien maailmanperintöpaikkojen kartoittamiseksi Kongon Demokraattisessa Tasavallassa. Seminaarissa julkistettiin, että eri mittaustiedot ja asiantuntemus jaetaan täysin tämän projektin ja BeGOn välillä.

Toinen seminaarissa kerrottu uutinen on se, että tulokset viimeisestä vuorigorillan lukumäärän laskennasta tulisi pian olla käytettävissä. Edellinen laskenta osoitti, että gorillapopulaatio osoitti hienoista kasvua viimeisen vuosikymmenen aikana, eli 620:stä noin 677:ään osoittaen suojeluponnisteluiden kannattaneen.

Tämän seminaarin mukaan ensimmäisiä BeGO-tuotteita on määrä toimittaa käyttäjille ensi vuoden alusta alkaen.